Juuri kun olin jo päättänyt vuoden parhaat metalliplatat, niin jostain ihmejenkeistä tulee tällaista sopivan sysimustaa black metal -debyyttiä yhtäkkiä loppuvuodesta. Homman nimi on vieläpä taitolaji, eli melodinen ja majesteettinen kaahaus juuri oikealla tavalla melankolian siivittämänä.
Tuolta vapauden ja toivon maasta ei ole pahemmin tullut mielikuvituksellista black metallia hirveästi omaan makuuni. Muutenkin koko skene sieltä on jäänyt ainakin itselleni melko tylsäksi. Tämä One of Nine on siis erittäin miellyttävä uusi tuttavuus. Esimerkiksi Watainin kaltainen moderni ja melodinen black metal ei ole oikein meikäläiseen uponnut ikinä, mutta nämä tyypit laittavat esikoisellaan ilmoille sopivaa vastakohtaa moiselle henkisesti.
On pakko mainita, että tällaista tunnelmaltaan hyvää Dimmu Borgirin Stormblåstin ja Emperorin In the Nightside Eclipsen -kaltaista synamattojen täyttämää ysärifiilistelyä tulee harvoin vastaan. Vieläpä kun hommaan lisätään kunnon paahto. Muutenkin plussaa tulee kolossaalisesta virvelisoundista ja sopivasta liidikitaroinnista. Oman jännittävän ja mielenkiintoisen osansa tuo Satyriconin kahta ekaa albumia mukailevat pienet akustiset osiot.
Eternal Sorcery on täynnä surumielisiä melodioita, majesteettisia tunnelmia ja kunnon runttausta. One of Nine ei ole pyörää keksinyt uudelleen, mutta nämä kaverit ovat osanneet yhdistää hyvässä mielessä klassisen mustan metallin, kovan vauhdin ja siihen liittyvän tunnelmoinnin toisen aallon perinteitä mukaillen yhteen. Toki kosmeettisia virheitä piisaa, mutta debyytiksi tämä on kuitenkin todella kova.
Se kuitenkin siitä. Jos tämä uusi poppoo saa nokitettua tästä, niin käsissä alkaa olla jopa nykyaikaista klassikkomatskua.
– K. Leijala
P.S.
Kun tarkemmin mietin, niin olisipa Dimmu Borgir ehkä tällaisen levyn tehnyt joskus Stormblåstin jälkeen?
–
Yritys