Nykypäivän death metal ja rässi ovat jääneet itselläni melkoisesti takavasemmalle. Mukavuusalueeni on lähinnä aina ollut vanhemman klassikkotavaran parissa ja esimerkiksi Morbid Angelin Altars of Madness sujahtaa kajareista pihalle melkoisella automaatiolla yleensä, kun koko genreä haluan varsinaisesti kuulla. Hieman uudemmista esimerkiksi superkokoonpanon Hail of Bulletsin debyytti on kovalla soitolla ollut aina ja Festerdayn viimeisin pitkäsoitto. Näistä kuitenkin on jo kiitettävästi aikaa.
Insomniumin lisäksi taannoin kuitenkin Bloodred Hourglass todisti Godsend -albumillaan, että melodinen dööds ainakin elää ja voi hyvin Suomessa. Nyt puolestaan eteeni pläjähti kotimaisen Curimuksen pari vuotta sitten julkaistu täyspitkä Garden of Eden. Levy pitää sisällään mukavan rouheat soundit ja kovaa teknistä kuolonmetallia. Vaikka kappaleiden kesto ei päätä huimaa, biisien sisällä tapahtuu jatkuvasti kaikkea jännittävää ja etenkin todella monipuolisesti! Soitto on tiukkaa, tarkkaa ja kuten äsken mainitsin, niin äänimaailma on juuri sopivan karski tällaiselle musiikille. Soundit ovat kirkkaat, mutta liialliselle kliinisyyden puolelle ei onneksi mennä.
Garden of Eden kattaa kymmenen kappaletta ja levy on oikeastaan juuri sopivan kestoinen tällaiselle musiikille. Laatu pysyy tasaisen kovana jatkuvasti ja hieman yllättäen varsinaista lempibiisiä on jopa todella vaikea valita. Uhkaavasta introsta lähtien homma siis toimii kokonaisuudessaan erinomaisesti ja optimaalinen kesto mahdollistaa bändin runttauksen kuuntelemisen sopivina annoksina. Jos varsinaisesti suosikkia pitäisi etsiä niin hieman erikoinen 72 lienee valintani.
Jos Curimus ei ole bändinä tuttu, niin orkesteri kannattaa ehdottomasti tsekata! Tuttuun tapaani en numeroita platalle jaa, mutta näin laadukkaalla meiningillä luulisi astetta suurempien ovien ulkomaita myöten kutsuvan melko nopeasti.
– K.Leijala
