Zinemme ylikomentaja heitti nopan meikäläiselle ja puhui Pekka Strengin & Tasavallan Presidentin Magneettimiehen kuolema -levyn nostosta tässä. No pakkohan tähän oli tarttua, sillä Streng on varsin mielenkiintoinen henkilö ollut ja albumi oikein hyvä musiikkituotos.
Tätä julkaisua ehkä kuvastaa parhaiten ilmaisu ”huoleton” jotenkin omituisella tavalla. Tämä tuntuu sinänsä oudolta, sillä Pekka Streng luuli kuolevansa päivänä minä tahansa levyä tehdessään ilmeisesti. Jos mietin vaikka omaa itseäni, niin en kyllä missään nimessä julkaisisi moista musiikkia vastaavassa mielentilassa. Mutta mies taisi olla todella sinut itsensä kanssa tuolloin. Strengin lisäksi albumilla musisoi nykyään kulttimainetta nauttiva Tasavallan Presidentti -bändi tosiaan.
Vaikka levy on erityisen rennosti etenevä kokonaisuus, haluaisin nostaa kuitenkin seuraavia kappaleita esille. Eli tadaa!
Kylmässä kaupungissa on hauskat Beatlesvibat ja sanoituksissa mainittu jääpuikkoihmiset on aivan ihana kuvaus todella lämpimästä kansastamme yleisesti. Se mitä tapahtuu Pitkän kielen lopussa on puolestaan kirjaimellisesti melko yllättävää. Ihan kuin polkupyöräilevä hippi muuttuisi hetkessä romuralliksi. Olen erilainen on kappaleena todellakin erilainen ja Laulu hyönteisestä joka nukahti ruusun vuoteeseen omaa melko runollisen nimen, sekä totaalisen naiivissa menossaan on todella hauska tuotos.
Harmittaa että tämä levytys aina yhdistetään pelkästään Sisältäni portin löysin -biisiin, sillä Magneettimiehen kuolemalla on mielestäni tosi monta mielenkiintoisempaa kappaletta. Yleisesti Tasavallan Presidentin musisointi on todella nokkelaa ja tukee liki täydellisesti Strengin ilmaisua lyyrisesti, sekä ihan laulun suhteen.
Äänitys Magneettimiehen kuolemalla on erinomaista tasoa ja soundit ovat kestäneet aikaa suorastaan helvetin hyvin. Olen aiemmin kritisoinut, että vanhojen musiikkijuttujen ihannointi ja vaikutteiden siirtäminen nykypäivään koostuu liiaksi esimerkiksi lähinnä turhan rosoisesta ja paskasta äänimaailmasta tietyissä genreissä. Samalla sitä tulee mietittyä, miksi jengi ei tajua, että menneiden vuosikymmenten jutut voi oikeasti olla rikkaita, raikkaita ja inspiroivia ihan vain äänimaailman puolesta?
Kirjoitin juuri Jonna Tervomaan uudesta singlestä ja siinähän on suorastaan Pekan kaltaisia fiiliksiä! On aika ihmeellinen juttu, että tämän olen jotenkin ohittanut täysin.
En ole varma millainen supersankari Magneettimies on ollut, mutta tämä julkaisu kyllä vetää minua puoleensa kuin tuo ihmeellinen magneetti. Pakko kiittää nimikaimaa, sillä olin jotenkin unohtanut koko platan tässä hyväksi toviksi ja liikaakin Strengin Kesämaata kuunnellut ajan mittaan.
Eli Magneettimiehen kuolema ei ole kyllä itselleni mikään kuolinisku. Pikemminkin Pekka Strengin oodi eletylle elämälle ja mahtavalle musiikille.
Tämä on hieno levy!
– K. Leijala
