Vuodesta 1987 järjestetty Nummirock keräsi noin 17 000 kävijää, vaikka sää ei tapahtumaa koko ajan suosinutkaan. Nummirockin taika on kävijöiden mielestä varmasti yhtä paljon...
Wimme ja Tapani Rinne levyttivät uuden seikkailu-albumin jazzin, ambientin, etnon ja joikujen ääniaalloilla. Toismaallista shamanismia ja ikiaikaista viisausperinnettä kaipaaville pakko-hankinta.
Vuosi 2025 on Suomessa ollut miestaiteilijoiden elämänkertojen laatuaikaa, Samuli Putron ja Tunna Milonoffin teosten jälkeen otin ensimmäistä kertaa elämässäni vastaan äänikirja-kokemuksen, koska Samaen ääni on niin miellyttävä. Samaen lukiessa ääneen oman elämänsä kuvausta, lauseet tuntuvat hyvin painavilta ja kokemukset tulevat kuulijan iholle.
Lauri Kivelä, tuo progressiivisten metalli/industrial-genrejen moniosaaja joka vaikuttaa kokoonpanoissa EnPHin, Alitila ja Entheomorphosis, on kirjoittanut meille omasta mullistavasta levy-kokemuksestaan.
Vesan Kansioissa luodaan syviä katsauksia niin jo kauan sitten elettyihin kuin vasta maailmaan syntymässä olevien ilmiöiden keskelle. Salaisia arkistojaan palstalla raottaa toimittaja Vesa Vahtera.
Wimme ja Tapani Rinne levyttivät uuden seikkailu-albumin jazzin, ambientin, etnon ja joikujen ääniaalloilla. Toismaallista shamanismia ja ikiaikaista viisausperinnettä kaipaaville pakko-hankinta.
Uusi Tampere -festivaalin aloitustapahtuma Tampereen Tavara-asemalla oli täynnä posia ja asennetta. Suomirapin uudet tähdet näyttivät mitä on hiphop vuonna 2025.
Goavääpelin Via Dolorosa tai vaarallinen kappeli ("Chapel Perilous") on upea elämänkerrallinen kirja joka kertoo uupumuksesta mutta ennen kaikkea elämän liekin uudelleen löytämisestä.
OO Recordingsin seitsemäs julkaisu on Helsingin undergroundin tekijämiehen DJ Wufin käsialaa. Useilla klubeilla ja maan alla esiintyvän aktiivisen artistin tuotannoissa kuuluu kokemus tanssilattioiden kouluttamisesta.
Suomalainen downtempo-artisti Planet Boelex on tehnyt erittäin rikkaita tuotantoja hieman IDM- ja psydub-henkeen jo vuosia todella vähällä mediahuomiolla (varmaankin ihan omasta tahdostaan). Nyt on aika palata norjalais-amerikkalaisen laulajan Rumirr:in kanssa singlen muodossa.
Alarmin symppis johtohahmo Mike Peters kuoli 66-vuotiaana 29.4.2025 taisteltuaan syöpää vastaan 30 vuotta eli lähes puolet elämästään. Alarm perustettiin 1981, mutta osittain samat tyypit olivat soitelleet yhdessä jo vuodesta 1977 ja Seventeen-nimellä oli tehty yksi mod-tyylinen singlekin 1980. Tuo yhtye esiintyi loppuaikoinaan nimellä Alarm, Alarm. Tuosta olikin helppo muuttua Alarmiksi. Kokoonpanoa ei tarvinnut muutella, koska jo Seventeen-single oli tehty samalla kokoonpanolla Peters, Eddie MacDonald, Dave Sharp ja Nigel Twist. Tämä kokoonpano pysyikin kasassa vuoteen 1991, jolloin bändi hajosi.
Voiko tästä sanoa, että onpas hauskaa? Osittain voi. Voi myös sanoa, että onpas kamalaa, mutta en tiedä kumpi? Uskovaisten suhtautuminen asiaan vai itse satanismi tai saatanan palvonta. Ihmisten kiihkous on vienyt ihmisiltä hengen tai ainakin maineen ja työt jo noitavainoajoilta asti ja tässäkin tuolta USAsta pari esimerkkiä on aiheesta.
Niin. Buzzcocks teki kolme loistavaa albumia vuosina 1978-1979. Ne ovat hienoja kokonaisuuksia ja niissä on annettu tilaa myös erilaisille kokeiluille, eivätkä ne uuden aallon genressä ole todellakaan mitään helpointa perustavaraa. Sellaistakin (helposti lähestyttävää) niissäkin toki on. Sinkuillaan bändi oli sitten erittäin pop ja tässä olevat 8 ensimmäistä singleä (omakustanne-EP Spiral Scratch puuttuu) Orgasm Addictia lukuun ottamatta sijoittuivat kivasti brittilistoilla.
Kyllä se nyt niin vaan on, että suurin piirtein jokainen minun ikäluokastani ja nuoremmista ja vanhemmistakin on Suosikkia lukenut. Joskus löysin roskiksesta 60-luvun lopun ja 70-luvun alun hyväkuntoisia Suosikkeja ja nyt vähän harmittaa, että tuli ne vietyä antikvaarioon. Taisin olla siinä 10 v. ja vaikka Suosikki tuli kotiin, niin sitä osittain inhosi, eikä noin vanhoille numeroille ollut sitäkään vertaa käyttöä. Väärin, etenkin tämän kirjan perusteella ne vanhat numerot vasta loistavia (sanan voi käsittää miten haluaa) olivatkin keksittyine juttuineen ja mitä siellä nyt sitten olikaan.
Tämähän voisi olla kamalaa sekameteliä. Jotain tällaista ajattelin ensin. Syy on se, kun mietin omia levyttäneitä ja demon tehneitä bändejä. Jos ne koottaisiin yhteen, siellä olisi ainakin poppia, 77-punkkia, hardcorea ja akustista hempeilyä. Latauksessa oli kolme biisiä ja kaksi vakuutti sen verran, että tämä LP piti saada.
Puerto Anuksen jatko-osa, jossa mennään vieläkin sekopäisemmille maisemille. Kuitenkin, kuten melkein lähes aina Vuorisen kirjoissa, tässäkin on seassa tiedon jyväsiä. Tällä kertaa saamme tietopankin Salvador Dalista. Herra Dali on tässä mennyt mäyräkoiran ruumiiseen ja antaa sieltä käsin telepaattisia viestejä pääosassa olevalle Tapsa Mäkilälle. Andalusialainen koirahan oli Dalin ja Luis Bunuelin varsin omituinen 16 minuuttia kestävä mykkäelokuva vuodelta 1929. Sen pääosan esittäjät tappoivat myöhemmin itsensä.
Porvoon Kipinästä, Kalmakabinetista ja Huntu-dokkarista tuttu Rikhard Larvanto on koonnut mainion käsikirjan kaikille eurooppalaiseen esoteriaan tutustumaan tahtoville okkultin maailman aloitteleville etsijöille.
Vuosi 2025 on Suomessa ollut miestaiteilijoiden elämänkertojen laatuaikaa, Samuli Putron ja Tunna Milonoffin teosten jälkeen otin ensimmäistä kertaa elämässäni vastaan äänikirja-kokemuksen, koska Samaen ääni on niin miellyttävä. Samaen lukiessa ääneen oman elämänsä kuvausta, lauseet tuntuvat hyvin painavilta ja kokemukset tulevat kuulijan iholle.
Goavääpelin Via Dolorosa tai vaarallinen kappeli ("Chapel Perilous") on upea elämänkerrallinen kirja joka kertoo uupumuksesta mutta ennen kaikkea elämän liekin uudelleen löytämisestä.
Voiko tästä sanoa, että onpas hauskaa? Osittain voi. Voi myös sanoa, että onpas kamalaa, mutta en tiedä kumpi? Uskovaisten suhtautuminen asiaan vai itse satanismi tai saatanan palvonta. Ihmisten kiihkous on vienyt ihmisiltä hengen tai ainakin maineen ja työt jo noitavainoajoilta asti ja tässäkin tuolta USAsta pari esimerkkiä on aiheesta.
Kyllä se nyt niin vaan on, että suurin piirtein jokainen minun ikäluokastani ja nuoremmista ja vanhemmistakin on Suosikkia lukenut. Joskus löysin roskiksesta 60-luvun lopun ja 70-luvun alun hyväkuntoisia Suosikkeja ja nyt vähän harmittaa, että tuli ne vietyä antikvaarioon. Taisin olla siinä 10 v. ja vaikka Suosikki tuli kotiin, niin sitä osittain inhosi, eikä noin vanhoille numeroille ollut sitäkään vertaa käyttöä. Väärin, etenkin tämän kirjan perusteella ne vanhat numerot vasta loistavia (sanan voi käsittää miten haluaa) olivatkin keksittyine juttuineen ja mitä siellä nyt sitten olikaan.
Puerto Anuksen jatko-osa, jossa mennään vieläkin sekopäisemmille maisemille. Kuitenkin, kuten melkein lähes aina Vuorisen kirjoissa, tässäkin on seassa tiedon jyväsiä. Tällä kertaa saamme tietopankin Salvador Dalista. Herra Dali on tässä mennyt mäyräkoiran ruumiiseen ja antaa sieltä käsin telepaattisia viestejä pääosassa olevalle Tapsa Mäkilälle. Andalusialainen koirahan oli Dalin ja Luis Bunuelin varsin omituinen 16 minuuttia kestävä mykkäelokuva vuodelta 1929. Sen pääosan esittäjät tappoivat myöhemmin itsensä.
Tämä Rollari-kirja keskittyy yhtyeen keikkoihin Suomessa ja mitä täällä heistä kirjoitettiin. Kun ottaa huomioon, että bändi oli Suomessa ensi kerran jo 1965 ja millainen tämä maa on ollut vielä 80-luvullakin, niin tottakai huvittavia tapauksia mukana on.
Vuosi 2025 on Suomessa ollut miestaiteilijoiden elämänkertojen laatuaikaa, Samuli Putron ja Tunna Milonoffin teosten jälkeen otin ensimmäistä kertaa elämässäni vastaan äänikirja-kokemuksen, koska Samaen ääni on niin miellyttävä. Samaen lukiessa ääneen oman elämänsä kuvausta, lauseet tuntuvat hyvin painavilta ja kokemukset tulevat kuulijan iholle.
Andrew Lloyd Webberin musikaalikomedia School of Rock saapuu Suomeen. Ensi-ilta on syksyllä 2024 Tampereen Työväen Teatterin Suurella näyttämöllä. Rockmusikaali antaa jälleen lapsille mahdollisuuden loistaa näyttämöllä yhdessä ammattinäyttelijöiden kanssa.
Taco Bell tarjosi järjestämänsä Bring the Heat -biisikilpailun voittajalle studioaikaa huipputuottaja Wretchin kanssa ja voittajakappale julkaistiin levy-yhtiön toimesta 2.9.
Koru- ja jalometallimuotoilijan Silja Kiviojan kallioisia rosoisia pintoja toistava hopeakorusarja on voittanut Vuoden koru 2023 -kilpailun. Voittaja julkaistiin 5.2.2023 Tampereen Häämessujen yhteydessä.
Jon Gredmark (s. 1982) on Tukholman taideteollisesta korkeakoulusta valmistunut kuvataiteilija, joka on saavuttanut mainetta näyttelyillään sekä julkisilla taideteoksillaan. Hän on kotoisin Tukholmasta ja asuu tällä hetkellä perheensä kanssa Maalahdessa.