Arvostelussa SIMON HALFON – Oasis: Supersonic (Like, 2021)

Aiheeseen liittyvää

Laulu-Miehet juhlistaa 110 vuotta kutsuen uusia säveltaiteilijoita

Suomen tunnettu mieskuoro Laulu-Miehet juhlistaa 110-vuotista historiaansa kutsumalla kuusi uutta säveltaiteilijajäsentä.

Talvifestivaali vaikuttaa Ruka-Kuusamon talouteen yli miljoonalla eurolla

Ruka-Kuusamon talvifestivaalin taloudellinen vaikutus ylittää miljoonan euron rajan, ja se näkyy matkailijoiden rahankäytössä.

Särkänniemen kesä käynnistyy Cyan Kicksin tahdissa

Särkänniemen huvipuiston kesäkausi alkaa 30.4. Cyan Kicks esiintyy vappupäivänä ja uusi Retro-pelihalli avautuu toukokuussa.

Weekend Festivalin CNNCT x Taco Bell -lavan artistit julki

Weekend Festival julistaa elektronisen tanssimusiikin huiput 2.–3.8.2024 Vermon tapahtumapuistoon, mm. Timmy Trumpetin ja Alan Walkerin.

Palkittu LANU!-kirjallisuusfestivaali juhlistaa kirjallisuutta myös liveyleisön edessä

LANU!-kirjallisuusfestivaali yhdistää virtuaalisen sekä livetapahtuman, keskittyen itseilmaisuun ja nuorten kirjallisuuteen.

Jaa somessa

Joopa joo, ajattelin, että jos yrittäisi edes jokusen sivun lukea bussimatkalla keskustasta Varissuolle.

Siinä kävikin niin, että suurimmaksi osaksi veljesten vuoropuheluista koostuva kirja (heidän haastattelunsa on tietysti tehty eri aikana eri paikassa, koska eivät ole tulleet vuosiin enää toimeen) vei mukaansa ja onkin ihan hauskaa luettavaa.

Simon Halfonin Oasis-kirja

Yleensä en ole kauheasti kiinnostunut, kun elämäkerroissa puhutaan tyyppien lapsuudesta, mutta tämä teki siinäkin poikkeuksen, vaikka tyypillinen ryysyistä rikkauksiin -tarina onkin.

Ja kiinnostavaa on tietysti myös ajat ennen suurta rocktähteyttä, mihin ei kyllä kauaa mennyt Noelin tultua bändiin. Ja koska kirja levytysuraltakin käsittelee vain sitä aikaa, milloin itsekin Oasista jaksoin kuunnella, eli kahden ekan levyn aikakautta, niin mikäpäs siinä, tuli pitkästä aikaa kuunneltuakin bändiä, itsellä ei tosin taida olla kuin pari singleä, Definitely Mayben ostin, lahjaksi.

Kovasti he tekevät selväksi olleensa viimeinen suuri rockbändi, mutta se ei oikeastaan ole edes paskapuhetta, noiden ekojen levyjen jälkeen alkoivat internet ja muut nykypäivän jutut yleistyä, eikä musiikkikaan ole kuin ennen.

Oasis taisi olla viimeinen pelkästään musiikillisilla arvoilla (super)suosioon päässyt bändi. Voin olla väärässäkin ja Oasis ei itselleni kauheasti edes merkinnyt.

Mutta kuitenkin tämä oli viihdyttävä ja sinänsä yllättävä kirja, ettei solvaukset puolin ja toisin menneet aivan yli äyräiden (toki tässä muutkin paljon puhuvat), vaan tässä puhutaan suht asiallisesti, tosin luulen että paljon on sensuroitu ja ne taitavat olla tuolla DVD:llä, josta en taida olla kiinnostunutkaan ennen kuin Areenasta löytyy.

– V. Vahtera

spot_img