Saattohoito on päässyt toiselle pitkäsoitolleen. Sitä ekaa joitakin biisejä lukuun ottamatta en ole kuullutkaan, koska muistaakseni ne eivät kauheasti innostaneet, toisin kuin Hiljaisille tehty single Pääoma ja valtiovalta/Urheilupuisto 13.6 (kauan sitten), biiseistä pidin enemmän ehkä yllättäen B-puolen omasta, vaikka Blå Tågetin kautta Ebba Gröniltä lainattu A-puoli on toki hyvä myös.
Näistä tämän levyn biiseistä osa on tullut tutuksi nettijulkaisuina. Tällainen on heti levyn aloittava Rockunelmii ja siitä olen jo aiemmin kirjoittanut sivuille, se on sellaista Problems?-punkkia, mitä bändiltä mieluiten tykkään kuunnella ja mikä mielestäni heille parhaiten sopii, eikä niinkään toinen levyllä oleva ennestään tuttu Irti verkosta, joka on lyhyt ja hc:n suuntaan menevä. Tokana tulee tuo Pääoma… ja mitäpäs siihen, kaikki sen nyt tietävät, ehkä jopa tämän hyvän suomennoksenkin.
Täältä tullaan elämä! -biisistä taasen ilmestyi video juuri ennen tämän levyn julkaisua ja siitähän on medioissa ollut puhetta ja kehuja on piisannut. No sanotaan näin, että biisikin on hyvä! Ehkä vain hieman liian pitkä. No, on A-puolella jotain, mitä en ole ennen kuullut, John & Jameson, joka ei musiikillisesti kauheasti esim. Rockunelmii-biisistä eroa, mutta siis kuulostaa ihan hyvältä. Viides biisi on Sensuurin toiselle levylle tarkoitettu Tänään ja huomenna. Tuo toinen LP ei sitten ilmestynyt, mutta toisin kuin Junttila kirjoitti, biisi on julkaistu Sensuurinkin toimesta, löytyy heidän kokoelmaltaan Enemmän kuin koko tuotanto, johon se on levytetty uusiksi v. 2009. Biisi on kyllä hieno kummankin versiona ja pari muutakin mitä olen kuullut siltä Sensuurin levyltä, vaatisivat julkaisun, esim. Ei muusikoita koskaan.
Puolen päättävä Irti verkosta on siis aiemmin ihan videonakin julkaistu. Tämä ei kyllä tähän kokonaisuuteen oikein sovi, mutta onneksi ei kauaa kestäkään. B-puolen Maailma palaa on levyn parhaimmistoa ja täytyy sanoa, että B-puoli tulee useammin soimaankin, johtuen varmasti siitä, että A-puolella ei ole oikeastaan kuin yksi itselle kaikin tavoin uusi biisi. Ja kun olen aina Tokon ääntä verrannut hra Varoseen, niin tämähän tietenkin korostuu sillä, että mukana on versio yhdestä Problemsin parhaasta biisistä, Me. Sitä ennen tuleva Mikset sano mitään voisi myös olla vaikkapa Kaupungin valoilta, tulee mieleen vähän probleemien Rotta-biisi. No mutta joo, olen aika varma, että Me-biisin kuullessaan ihmiset eivät osaa erottaa ainakaan lauluäänestä kumpi on kyseessä. Eipä tämä siis äänenkään puolesta (heh) mitään uutta tähän tuo, mutta eipä tarvitsekaan.
Tänään on myös hieno biisi, mutta levyn päättävä Kevyesti keskellä päivää lainaa tekstiään uuden aallon tähdiltä ja on tuollainen rauhallinen biisi ja erilaisuudessaan oikeastaan levyn paras biisi näin ensi kertaa kuunneltuna ainakin, ehkä pikkuhiljaa tilanne tasoittuu, mutta se erottuu kivasti eri lailla muusta materiaalista kuin Irti verkosta. Muutenhan levy on aika tasaista vanhan ajan uutta aaltoa (olikohan tuo omituisesti kirjoitettu?), vaikka esim. Ratsiaan, Woudeen tai Problemsiin (nyt ei puhuta siitä äänestä!) on vielä matkaa ja näihin ja vastaaviin tätä tulee verrattua. Suht 80-lukuinen äänimaailma on kyllä saavutettu.
Laulaja-kitaristi Tokko on säveltänyt kaikki omat biisit, eivätkä muut tyypit ole osallistuneet sanoituksiinkaan, vaan osassa on mukana kansitaiteesta vastaavat Toropainen ja Vanhakarhu (erikseen). No yhtyettä on jo suitsutettu lehdissä ennen kuin levy on ollut edes ulkona, joten eivätköhän asiat mene ihan hyvin!
-V. Vahtera
