Samuel Shepardin projekti Floating Points on edennyt viidenteen täyspitkään albumiinsa, löytäen jälleen tekno-rytmit muutamien vuosien jazz-electronica-kokeilujen jälkeen.
Albumi starttaa kappaleella nimeltä Vocoder, joka tuntuu nimensä mukaan siltä kuin koko studion master-kanava olisi ajettu vokooderin kautta. Biisi muovautuu eeppiseksi tekno-oopperaksi uk garage-tyyppisten rytmien sävyttämänä. Key103 jatkaa melodisemmalla mutta jämäkällä teknolla, hyvin artistille tutuilla skaaloilla. Hieman tuli myös mieleen Inigo Kennedyn melodiat. Levyllä on vahva live-vedon tunnelma, hienoa vaaran tuntua koko ajan ja yllättäviä käänteitä. Birth 4000 hyökkää synabasso-riffillään kuin Giorgio Moroder. Iloisempaa diskolta maistuvaa teknoa alun melankolian jälkeen. Tämä biisi voisi periaatteessa tyylinsä puolesta kuulua myös Daft Punkin levylle.
Del Oro kuljettaa fiilistä asteen hypnoottisemman teknon suuntaan. Hieno yhdistelmä teknoa ja housea. Fast Forward tarjoilee upealla syntikka-arpeggiolla alkavan melankolisen kauniin kokemuksen, muistuttaen minua Four Tetin tuotannoista. Biisi elää taas kerran hienosti ja päätyy loppua kohden hienoihin murean bassoisiin livejameihin. Ocotillo rauhoittaa tilanteen pirskahtelevalla synthwave-ambientilla. Afflecks Palace jatkaa leftfield-breakseillaan IDMn suuntaan. Tilt Shift experimentoi ja naksuttelee tyylikkäästi oudommissa ulottuvuuksien välisissä tunnelmissa. Levyn päättää hiljaisuuteen kuljettava ambient-kappale Ablaze. Kaunis rauhoittava outro tälle värikkäälle ja monipuolisen eklektiselle albumille. Kuten jo mainitsin, Floating Points saa levylleen eläväisen liven atmosfäärin, todella mielenkiintoinen ja innostava kokonaisuus!
Mikko Ihalainen
