Englantilainen okkultisti ja kirjailija Kenneth Grant (1924–2011) tunnetaan parhaiten alun perin Aleister Crowleyn Ordo Templi Orientiksesta erkaantuneen nk. Tyfonisen O.T.O.:n perustajana. Poiketen Crowleyn fallosentrisestä magiasta, Grantin luotsaama ”tyfoninen traditio” nosti jalustalle feminiinisen luomisvoiman ja ammensi theleman ohella opetuksiaan mm. tantrasta, Advaita Vedānta -filosofiasta ja taiteilija-okkultisti Austin Osman Sparen teorioista. Vaikkakin Grantin merkittävin perintö länsimaiselle esoterialle on eittämättä hänen massiivinen yhdeksänosainen kirjasarjansa ”Tyfoniset trilogiat”, hän jätti painavan jäljen myös britannialaiseen okkulttiseen fiktioon ja weird-kirjallisuuteen. Valoa vasten on kirjailijalta ensimmäinen suomeksi käännetty teos.
Kirja alkaa Antti Litmasen alustuksella jossa päästään pujahtamaan Grantin taustoihin ja maailmaan oikein esimerkillisesti. Taustoitus on tarpeen, kirjasta on hankala nauttia ilman tätä tietoa. Alustuksen jälkeen alkaakin hurmeinen eetterimessu yöpuolelta.
Grantin tekstistä löytyy hieman Burroughsia, Lovecraftia ja Machenia, tunnelma on vahvasti okkulttisen dekkarin ulottuvuudesta. Samalla teos on metafiktiota, yhdistellen oikeita historiallisia hahmoja kuten Grantin omaa sukua ja Aleister Crowleyta mukaan soppaan. Esoteriaan vihkiytyneet löytävätkin varmasti paljon kaikupintaa tekstistä, niin paljon namedroppaillaan kulttihahmoja ja erilaisia teorioita. Grant tarjoilee myös kiinnostavan idean risteytyvistä aikalinjoista ja unihahmojen todellisesta olemuksesta.
Nautin tästä kaoottisesta tekstistä joka poukkoilee värikkäissä fantasioissa ja houreissa kun Grant selvittää löytämänsä grimoiren merkitystä ja ominaisuuksia. Välillä teksti on niin lennokasta että on oikein keskityttävä että pysyy yhtään kärryillä ja siltikin putosin kelkasta useita kertoja. Mutta pakko oli lukea loppuun saakka ja kiinnostus tutkia kirjailijan muutakin tuotantoa heräsi.
Mikko Ihalainen
