Tapio Kotkavuori oli tiedonjanoinen nuorukainen, joka etsi paikkaansa maailmassa. Etsintä johti hänet epätavalliselle matkalle: mustaa magiaa harjoittavan Setin temppelin jäseneksi. Kotkavuori kohosi temppelin hierarkiassa ja avioitui sen perustajan tyttären kanssa. Kahden ystävänsä kanssa hän uppoutui niin magiaan, pohjoismaiseen mytologiaan, kansanperinteeseen kuin joogaankin. Lopulta temppelin sisäiset jännitteet ja kolmikon omat kasvukriisit pakottivat ystävykset arvioimaan uudelleen sekä henkisen yhteisön merkitystä että omaa identiteettiään. Onko omaan minuuteen keskittyminen sittenkään vastaus elämän suuriin kysymyksiin?
Matti Rautaniemi on kirjoittanut asiantuntevan kirjan Kotkavuoren elämästä ja samalla tulee esitelleeksi Setin temppelin kautta esoterian skeneä laajasti. Pidän Matin tavasta kirjoittaa, hän avaa ilmiöitä laajasti sitoen ne aikakausiin missä liikutaan. Kirja sivuaa satanismia, joogaa, pohjois-eurooppalaista riimumagiaa ja muinaisen Egyptin mytologioita sivistävästi ja myöskin pilke silmäkulmassa. Aihe voisi tummanpuhuvassa vakavuudessaan kääntyä puisevaksi tekstiksi, mutta kun aikuisuuden kynnyksellä olevien miesten, dynaamisen trion, vaiheita käydään läpi samalla kunnioittavasti ja seikkailullisesti, tämän kirjan kanssa viihtyy ja tiedonjyvät tarttuu mieleen.
Itselle tämä kulma okkultismin hämärissä virtauksissa oli melko vieras, mutta nyt voin sanoa tietomäärän lisääntyneen. Tämä taitaa myös olla ensimmäinen lukemani aihepiirin teos missä avataan maagisia rituaaleja käytännössä, millaisia ne voivat olla ja mitä niillä tavoitellaan, ilman sen mystisempiä selityksiä. Loppujen lopuksi musta magia on sukellus omaan sisimpään ja sen mahdollisuuksiin. Kyse on aikuiseksi kasvamisesta, itsen etsimisestä ja maailman kokemisesta.
Minuun teki suuren vaikutuksen Tapio Kotkavuoren omaksuma koko elämän mittainen initiaatio, vasemman käden polku jota hän suurella kärsivällisyydellä seurasi, tinkimättömästi ja haasteita rohkeasti kohtaamalla. Oli myös erittäin mielenkiintoista lukea Setin temppelin toimintatavoista internetin alkuhämärissä, postituslistojen ja konklaavi-tapaamisten muodossa. Draamaa myös on riittänyt niin kuin inhimilliseen elämään ihmisten välillä kuuluu. Vaikka aihepiiri ei ollutkaan itselle läheinen, sain kirjasta paljon ajateltavaa ja omaan itseen peilattavaa.
Mikään ei ole ihmeellisempää kuin oma olemassaolomme.
Mikko Ihalainen
