Historian suunnan muuttajat – orjuuden vastustajista vallankumouksellisiin – huomataan yleensä vasta jälkeenpäin. Heidän polttoaineenaan toimii usein moraalinen kunnianhimo, halu suunnata tarmonsa oikeasti tärkeisiin asioihin. Mitä heiltä voi oppia? Bestseller-kirjailijan vetävästi kirjoitettu ja innostava teos herättelee siirtymään sanoista tekoihin: miten suunnata arvojen mukaiselle työuralle, valjastaa kykynsä parhaaseen käyttöön ja keskittyä tärkeimpiin ongelmiin.
Bregman sivistää vähän samaan tyyliin kuin Yuval Noah Harari tässä ajatuksia ja omia elämäntapoja haastavassa teoksessa, kuvaten historian moraalisia pioneereja ja liikkeitä jotka ovat hitaasti saaneet yhteiskuntaa parempaan suuntaan. Abolitionistit, suffragetit, luonnon puolustajat, antifasistit ja jopa kveekarit esitellään asiantuntemuksella. Itselleni tuli uutena tietona kveekareiden vaikutus orjuuden vastustamiseen ja myös se kuinka abolitionistit antoivat alkukipinän naisasialiikkeelle 1800-luvulla, kun eivät antaneet naisten puhua orjuuden vastaisissa tilaisuuksissa. Myös se on hyvä tiedostaa että kaikkien palvoma Martin Luther King oli jokseenkin homofobinen ja piti homoseksuaalisuutta sairautena.
”Moraaliset pioneerit eivät ole virheettömiä, he ovat vain edelläkävijöitä.”
Välillä lukiessani meinasi hiipiä syyllisyys siitä että itse ei tee tarpeeksi, ja teksti herätti sisäistä konfliktia omien arvojen ja tekojen reflektoinnissa. Sehän tarkoittaa sitä, että Bregman onnistui ainakin minun kohdallani herättelemään. Maailma on tällä hetkellä kaikista lähimpänä tuhoa mitä koskaan, kun ydinaseet, tekoäly-dystopia tai bioaseet ja pandemiat voivat koska vain keikauttaa todellisuutemme ikävämpään suuntaan. Ja tietty näinhän on jo monin paikoin käynytkin. Nyt sitä herätystä ja moraalista kunnianhimoa tarvitaan.
Maailmassa käytetään todella paljon vähemmän rahaa esim. ebola-rokotteen kehittämiseen kuin aseteollisuuteen. Tämä hiertää hermojani.
Jokainen yksilö voi tehdä jotain paremman huomisen eteen. Historiassa moraaliset pioneerit tekivät asioita, joiden positiivista vaikutusta eivät eläessään kokeneet, koska muutos tapahtuu hitaasti. Mutta he uskoivat asiaansa silti.
”Vaikeinta ei ole muuttaa yhteiskuntaa vaan itseämme.”
Mikko Ihalainen
