”En jatkossakaan kuuntele Jamppa Tuomista, Kake Randelinia ja muita vastaavia, mutta ymmärrän nyt kuitenkin, että sekään pakkokuuntelu ei ollut turhaa.”
[yasr_visitor_multiset setid=1]
”Rajahurrit tekevät suomalaista iskelmäräppiä ja Ystävät -debyytti-EP julkaistiin helmikuussa 4.2.2022. Suomenruotsalaisista veljeksistä koostuvan bändin juuret kuuluvat bändin nimessä. ”Nimi on osa identiteettiämme. Olemme Ruotsissa syntyneitä suomalaisia ja asumme Suomen rajalla Haaparannassa sekä Torniossa. Ruotsin puolella meitä kutsutaan hurreiksi, joten vitsinä ilmaan heitetty Rajahurrit tuntui lopulta itsestään selvältä”,
Markus Haapakoski kertoo.
”Ystävät-EP sisältää kolme aikaisemmin singlenä julkaistua kappaletta Linnuntiet (2021), Meidän koti (2020) ja Kaikki hyvin (2020) sekä uuden Ystävät-kappaleen. Ystävät kertoo läheisten ja ystävien merkityksestä. On tärkeää antaa aikaa läheisille ja pitää hyvistä ystävistä kiinni. Ystävät-biisi antaa pisteen EP:n tarinalle.”
Rajahurrit ammentaa ideat lauluihinsa aiheista, jotka eivät aukea välttämättä ihan jokaiselle, mutta niille joille se aukeaa, on sillä sitäkin syvempi merkitys. Kasari-iskelmä on osalle meistä lapsuuden trauma ja muovinen synasoundi on iskostunut niin lujaa tajuntaan, että sen kuuleminen aiheuttaa hyperventilointia ja vatsan kouristusta.
Mutta jos avaan sen verran syvemmin historiikkia, että 60-luvulla alkoi Pohjois-Suomesta työn perässä muutto Ruotsiin, jonka seurauksena Ruotsiin muodostui kaupunkeja, jossa suomalaisten osuus oli todella suuri ja sitä kautta myös Suomi-iskelmällä oli siellä oma kuulijakuntansa ja on varmasti edelleen.
Meille Ruotsissa syntyneille Suomi-iskelmä tuli tutuksi vanhempiensa kotimaan kaipuuna ja Jamppa Tuomiset ja Kake Randelinit pauhasi myös Eskilstunalaisessa lähiössä, jossa itse vartuin.
Tästä Suomi-iskelmästä toki sai yliannostuksen jo tuolloin, mutta jos nyt pyytäisin jotain nykypäivän artistia tekemään 80-luvun iskelmäbiisin siten, että siinä olisi aikakautta leimaavat soundit ja elementit, niin tehtävä ei olisikaan enää niin helppo kuin voisi kuvitella.
Tässä kuitenkin onnistuu Rajahurrit erinomaisen hyvin!
Kyseessä kun ei ole ”vain” iskelmäelementtejä, vaan Herranjumala, ihan autenttista ajanhenkeä kaihoisine melodioineen päivineen, tuolta aikakaudelta. Tähän lisättynä nykypäivän rap-musiikkia, soundimaailmoineen, niin voidaan todellakin sanoa, että Rajahurrit eivät ole ainoastaan koittaneet kopioida iskelmäkliseitä vaan luoda siihen jotain omaa ja nykyaikaista ja tämän lisäksi pelkästään ideologia bändin nimen takana ansaitsee hatunnostoni.
Tämä yhtye todellakin ansaitsee olla olemassa eikä vain ansaitse, vaan todennäköisesti Ruotsin puolella on heille suuri kuulijakunta, joille tämä musiikki tulisi saattaa kuultavaksi.
Olin toki itsekin tuon Ruotsissa vietetyn yhdeksän vuoden aikaan liittyvät pakkoiskelmäsoiton täysin unohtanut, mutta kuinka elävästi Rajahurrit minua asiasta muistuttikin. Silloin, kun koko Suomen nuoriso kuunteli Yötä ja Dingoa, kuunteli toki ”Finnjävelit” niitä myös Ruotsissa, mutta se musiikki teki melko pitkän matkan, ennen kuin päätyi meikäläisenkin kasettimankkaan. Ihan joka musiikkiliike ei myynyt suomalaisten bändien levyjä ja näin ollen ihan sujuvasti siinä samassa mankassa soi Herreys, Carola Häggkvist ja muut Ruotsin sen ajan tähdet ja yhtälailla Kiss ja muut kovat kansainväliset nimet.
Ihmismieli on jotenkin rakennettu niin, että ruoho on vihreämpää aidan takana ja kaipuu (tänne) Kotimaahan oli kova ja siksi oikeastaan kaikki perheemme kesälomamatkat suuntautuivatkin vanhempien kotiseuduille – Suomeen.
Miten erilaista elämä sitten oli 80-luvun alun Suomessa, sitä en osaa sanoa, mutta Kappelskäristä Naantaliin kulkeneesta Viking Rosella -autolautasta ulos päästyämme suuntasimme lähes suoraan Naantalissa kauppaan ostamaan punaista Jaffaa, koska sitä ei myyty Ruotsissa. Nykyään punaisessa Jaffassa ei ole mielestäni mitään erikoista. En edes tiedä, että myydäänkö sitä edes enää. Saati suomalainen jäätelö. Se oli kuulemma parempaa kuin ruotsalainen. Ajat ovat nykyään toiset.
Tässä jälleen yksi hyvä esimerkki siitä, kuinka iso vaikutus taiteella on elämämme sisältöön, vaikkemme siitä aina itse juuri sillä hetkellä ymmärräkään. Sitä sanotaan, että ihmisen pitää käydä kaukana nähdäkseen lähelle.
En jatkossakaan kuuntele Jamppa Tuomista, Kake Randelinia ja muita vastaavia, mutta ymmärrän nyt kuitenkin, että sekään pakkokuuntelu ei ollut turhaa ja tämän ymmärryksen aikaansaamiseen minun tuli vältellä iskemämusiikkia melkein 40 vuotta. Rajahurrit-yhtyettä kuuntelen jatkossakin, erittäin mielelläni.
Suosittelen kaikille kuuntelemaan EP:n läpi tuolla kulmalla, jonka edellä avasin. Elämme keskellä kriisiä parhaillaan. Historiaa tehdään joka hetki ja uskoisin, että EP:n nimikkokappale Ystävät tarjoaa sopivaa kulmaa myös meneillään olevan kriisin käsittelemiseen.
Facebook: https://www.facebook.com/rajahurrit
Instagram: https://www.instagram.com/rajahurrit
Spotify: https://open.spotify.com/album/7nB1FHbrXDhIrAb0sxdiRi
Youtube: https://www.youtube.com/watch?v=-0uPhzFlEHQ
– K.Lukkarila
