Brazen Forgery – Brazen Forgery

Aiheeseen liittyvää

The Record Of My Life #32: CMX – Aion

Täyden kympin tuotos, josta on suorastaan mahdottomuus löytää heikkoa hetkeä.

Epämmattimainen mestari Jake Luupää sooloili toisen metallisinglensä

Emotion Zinen jo lähes vakiovieraaksi kutsuttava Jake Luupää on...

Viikon Kovin Biisi: VKB 26/24

Nämä kilpailijat kisaavat Viikon Kovimman Biisin tittelistä. Katso yksityiskohdat tästä.

Elämäni keikka: Provinssirock 2011, System of a Down (Ilkka Heikkinen)

Jos pitäisi nimetä yksi tietty keikka, joka on jäänyt elähdyttävästi mieleen, ei allekirjoittaneen tarvitsisi miettiä pitkään.

The Record Of My Life #31: THE CLASH – Cut The Crap (CBS 26601) 1985

Tämä nyt ei todellakaan ole elämäni levyjä, mutta päätin...

Jaa somessa

Brazen Forgery on Turun seudulla pandemiaeristyksessä syksyllä 2021 kypsynyt eri metalligenrejä yhdistelevä sooloprojekti.

Dark metalliksi itsensä määrittelevä Brazen Forgery on tyylillisesti sekoitus melodista doom-/symphonic-/gothic-/death-/black-metallia sinfonisella alavireellä maustettuna. Projektin taustalla olevan artistin mukaan instrumentaalituotantona käynnistynyt sävellysprosessi muuttui pian käynnistymisensä jälkeen lyyriseksi, kun englanninkielisiä sanoituksia alkoi syntyä ihmiskunnan historian hämäriin ja nykyiseen maailman tilaan liittyvien pohdintojen seurauksena.

Brazen Forgery on julkaissut omaa nimeään kantavan albumin Brazen Forgery
tammikuussa 2023. Noin 37 minuuttia kestävä albumi koostuu seitsemästä biisistä, joista kaksi on instrumentaaleja. Levyn kaiken taiteen on täysin tuottanut, säveltänyt, sanoittanut, esittänyt ja miksannut Brazen Forgeryn taustalla oleva multi-instrumentalisti.

Brazen Forgery

Brazen Forgery levy on siis viimeisen päälle artesaanimeininkiä ja tekijänsä sydänverta. Voi vain kuvitella millainen määrä työtunteja on levyn 37 minuutin tekemiseen mennyt. Levyllä on luvatusti tunnelmia monesta metallin genrestä ja saumattomasti niiden välillä kappaleissa kuljetaankin. Välillä kuuluu My Dying Bride ja Dimmu Borgir, välillä taas Nightwish, 69 Eyes ja Rotting Christ. Kappaleet ovat sävellyksellisesti ja harmonisesti ns. normaalin musiikinteorian puitteissa tehtyä, eli musiikki on miellyttävää, eikä korvaan pahasti räsähtäviä riitasointuja oli viljelty liiaksi. Näin ollen musiikki on perusvarmaa ja vähemmän yllätyksellistä tai haasteellista kuunneltavaa, mutta tälle on totta kai tilauksensa: Eipä sitä aina jaksa kuunnella riitasointuja ja atonaalisia sävelkulkuja loputtomiin. Joskus on mukava nauttia hyvästä ja toimivasta musiikista ja tarttuvista melodioista, joita muuten albumilla on joka ainoassa biisissä. Lauluakin on levyllä käytetty monipuolisesti. Kaikkea on puhtaasta laulusta ja stemmoista örinään, kirkunaan ja murinaan.

Soundimaailma levyllä on tasapainoinen, mutta lievä kotikutoisuus kuuluu lopputuloksesta. Ehkä joku ns. viimeinen loppusilaus jää puuttumaan? Soundimaailma hiukan nuhjuinen ja tasapaksu, joskin 90-luvun metallin hengessä tämä sallittakoon. Lopputuloksena, joka tapauksessa, on oikein mainioita biisejä täysi levyllinen.

spot_img