Jerry Hopkins: Kesytön Jim Morrison (Minerva, 2021)

Aiheeseen liittyvää

Viikon Kovin Biisi: VKB 35/24

Nämä kilpailijat kisaavat Viikon Kovimman Biisin tittelistä. Katso yksityiskohdat tästä.

The Record of My Life #35: Nine Inch Nails – The Downward Spiral (Nothing records 1994)

Tiedättehän ne albumit, joita ei tarvitse edes laittaa soimaan ja silti se musiikki soi alitajunnassa ja lyriikat tulee vahvasti ajatuksiin, koska olet kuunnellut levyä niin paljon oikeassa herkkyyskaudessa ja ajassa? Minulle Nine Inch Nailsin The Downward Spiral on juuri sellainen. Harvemmin sitä enää kuuntelen, mutta levyn kansikuva ja tunnelmat palaavat mielen looppailuun usein.

Kotimaiset konemusiikki-levymerkit: X-Rust Organization

Oikeastaan X-Rust on enemmän konemusiikki-järjestö kuin varsinainen levymerkki, mutta ovat julkaisseet sen verran vakuuttavan määrän elektronista musiikkia vinyylinä että kuuluu myös tähän sarjaan ehdottomasti! Kalle Karvanen ja Eemeli Lehto vastailivat haastatteluuni järjestön edustajina Turusta.

Arvostelussa Brazen Forgery – Karelia Suite

Turun seudulla pandemiaeristyksessä syksyllä 2021 kypsynyt metalliprojekti Brazen Forgery...

Kellaribändit – keikkajärjestäjän kaksiteräinen miekka

Autotalleissa ja treeniksillä ryskää koko joukko potentiaalisia bändejä, jotka...

Jaa somessa

Kirja on ilmestynyt alunperin jo 1992, mutta suomennos saatiin vasta viime vuonna. Tässä välissä kirjailija ehti jo kuollakin (2018).

Kesytön Jim Morrison -kirja

Minulla on ollut hänen ja Danny Sugermanin 80-luvulla julkaistu kirja Jim (No one here gets out alive) jostain sieltä asti ja myös Densmoren ja Manzarekin muistelmat on tullut luetuksi (Kriegerin vastaava on hiljattain suomennettu), joten ajattelin, että tuskin tässä mitään uutta on ja miten voisi enää ollakaan.

Toisaalta, vaikka ensinmainitun olen lukenut pariin-kolmeenkin otteeseen, niin enpä siitä ja noista toisistakaan paljoa muista, joten mitäpäs sitä korona-aikana sitten.

Itse asiassa kirja on ihan viihdyttävä ja Doors-historiikki ohitetaan aika nopeasti ja 380-sivuisen kirjan sivuista n. 130 on haastatteluja Jimistä ja niistä saa oikeastaan paremman kuvan hänestä kuin mistään miten häntä on kuvailtu, etenkin tuossa ennen pariisiin lähtöä tehdyssä, mikä on sinänsä lyhyt, mutta herra kertoo siinä paljon.

Yhden haastatteluista on tehnyt John Carpenter ja ajattelin, että no juu, onhan hänkin musamies, kunnes annoin kertoa itselleni, että muistaisin törmänneeni tähän ennenkin ja tämä on eri John Carpenter.

On kirjassa jotain minulle uuttakin (tai on niitä enemmänkin, mutta tämä oli hauskin); Doors-leffaahan suunniteltiin jo ainakin 10 vuotta ennen kuin se ilmestyi ja käsikirjoittajiksi tarjoutui ties kuka, mm. Charlie Sheen, jonka ehdotus Jimiksi oli Bono. Mutta myös hra John Travolta oli keskustellut Ray Manzarekin kanssa, että haluaisi näytellä Jimiä. Eikä siinä vielä kaikki; he olivat myös keskustelleet 1981 Doorsin paluusta Travolta solistinaan! Sen olisin halunnut nähdä, tai ainakin kuulla.

Eli onhan tämä ihan ok ajavietettä.

Kesytön Jim Morrison
Alaotsikko: Legendan elämä 1943-1971
Kääntäjä: Kirsi Kämäräinen
Sivumäärä: 380
Saatavilla painettuna ja äänikirjana (lukija Jukka Peltola)

– V. Vahtera

spot_img