Jon Hopkins – Ritual (Domino Recording 2024)

Aiheeseen liittyvää

PLASTIC TEARS: Motorhome

Herra jumala. Täytyy sanoa, että biisi on sellainen, että luulisi Andy Mccoyn olevan kateellinen. Plastic Tears tai lähinnä Miqu on kaikkia luonnonlakeja uhmaten jaksanut vetää Hanoi-Dogs D'amour-linjaa vuosikymmenet, ja vaikka on välillä itselläkin eräästä pikkuasiasta mennyt sukset ristiin joskus hamalla 90-luvulla, niin asiat sovittiin jossain Puntalan juomisillassa ajat sitten ja kyllä se niin on, että kyllä niitten toi nimi kannatti pitää. Syy on mielestäni selvä, tappiot voitoksi.

Viikon Kovin Biisi: VKB 44/24

Nämä kilpailijat kisaavat Viikon Kovimman Biisin tittelistä. Katso yksityiskohdat tästä.

Asko Jaakonaho: Kulta-aura (Aviador 2024)

Kulta-aura on villisti virtaava, satiirinen biofiktio tieteen ja taiteen kauhukakarasta Sigurd Wettenhovi-Aspasta (1870-1946). Eksentrinen oman tien kulkija on kirjansa ansainnut.

Hafezin runouden uutuus: Kätketyn kieli ja viinin välke

Hafezin runous ja persian kirjallisesta maailmasta on tehty uusi suomennos, joka esittelee runoilijan monimutkaista estetiikkaa ja yhteiskunnallista maailmaa.

Jaa somessa

Hopkinsin edellinen levy Music for Psychedelic Therapy oli lempeätä itsetutkiskelu- ja hyväksyntä-ambientia, uusin albumi Ritual menee nyt tummempiin vesiin ritualistiseen maagiseen todellisuuteen.

Aikaisempi Jon Hopkinsin levy oli minulle iso kokemus, johon tulee palattua säännöllisesti, mutta on upeaa että samaa polkua ei ole nyt kuljettu, vaan Ritual upottaa kuuntelijat dark ambientin ja dronen maailmaan useiden eri muusikko-vierailijoiden kera. Bassotaajuudet ovat järkälemäisiä ja välillä tulee melkein krautrock-vibat. Vierailijat laulavat, kuiskivat, soittavat erilaisia akustisia soittimia itse maestron massiivisten syntetisaattori-mattojen lomassa. Levy voisi toimia kokeellisen elokuvarunouden soundtrackina tai nimensä mukaisesti maagisen rituaalin osana. Erikseen raitoja on vaikea arvostella, niin vahvasti ne ovat osa kokonaisuutta. Levy on miksattu yhteen, ikäänkuin kokonaiseksi 42 minuutin äänikollaasiksi. Sävyjä on paljon, joten missään tapauksessa pelkkää hissimusiikkia tässä ei tarjota. Kaunista ja voimakasta musiikkia.

Mikko Ihalainen

spot_img