Jukalta tuli jokunen vuosi sitten punkkirja vuodesta 1977. Siihen oli koottu hänen 1977-lehtisarjassaan julkaistut jutut, joihin oli lisäilty jotain. Lehdet tuli hankittua kaikki, joten siinä ei paljon uutta ollut, mutta sujuvasti sekin tuli luettua. Vuosi 1976 on vähän enemmän hämärän peitossa, vaikka taisihan tämäkin sarja netissä ilmestyä (vai muistanko väärin?), koska -77 ja me herättiin elämään, kuten eräs bändi lauloi, oli se kun alkoi maailmasta jotain käsittämään. On tuolta vuodelta -76 sentään levyistä ainakin Ramonesin ja Eddie & The Hot Rodsin LP:t, jälkimmäisen parit seiskat, Damnedin New Rose ja Vibratorsin molemmat sinä vuonna tulleet sinkut, mutta ne on hankittu hieman tai paljon myöhemmin.
Tämä tuli postissa ihan omistuskirjoituksella, kiitos vain! Tämä on siis taas kiintoisaa luettavaa, vaikka välillä ihmetyttää, miten jaksaa nähdä vaivaa selvittääkseen milloin mikäkin yhden demon tehnyt ns. melkein punkbändi on ollut keikalla ja missä. Mutta sellainen se Jukka on. Nuo keikka-ajat ja -paikat eivät sinänsä ole poikkeuksia lukuunottamatta kauhean kiinnostavia, mutta jutut yhtyeistä sen sijaan ovat, ainoa, en tiedä onko tarkoituksella tehty, mutta välillä tuleva pikkuhaitta on, että jotkut jutut tulevat ainakin pariin kertaan, kerran kahdesti jopa samalla sivulla. Mutta kun tässä alkaa itsekin olla jo vanha äijänkäppänä, niin menkööt se kertauksena, heh.
Yhden asian jätin muutaman kerran luettuani väliin: Patti Smithin lähes muuttumattomat biisilistat keikoilla. Johtuu varmaan siitä, etten ole kyseisestä naisesta juuri ikinä välittänyt. No sanottakoon, etteivät ne Pistolsilla ja Ramonesillakaan juuri muuttuneet, jälkimmäisen pitkällä uralla tuskin edes loppuaikoina.
Tämän ensipainos myytiin kuulemma loppuun viikossa (no monet, kuten minä, tilasivat jo etukäteen) ja uusi painos on tehty. Kyllä tämä kannattaa lukea, vaikkei punkista edes välittäisi, suurin osa kirjan bändeistä ei ole lähelläkään punkkia sellaisena kuin sen oppi tuntemaan! Täynnä tarpeellista ja tarpeetonta triviaa.
Yksi asia pitää sanoa: Graeme Douglas ei tullut Eddie & The Hot Rodsiin kenenkään tilalle, vaan toiseksi kitaristiksi ja onneksi tuli, nimittäin ilman häntä ei olisi syntynyt sellaista biisiä kuin Do Anything You Wanna Do ja muutamaa muuta hienoa poppunkraitaa ja Hot Rods olisi voinut jäädä kelaamaan sitä hieman punkimpaa pubrockrataansa ties kuinka pitkäksi aikaa. Douglasin myötä aiemmin suurin piirtein kaikki omat biisit tehnyt kitaristi Dave Higgs sai jättäytyä tylsine perusrockeineen sivummalle ja tilalle tuli Douglasin säveltämät melodisemmat biisit. Mutta tämä nyt ei niin kauheasti tähän liity (tapahtuikin vasta vuonna 1977!).
Toinen pikku virhe on Eaterin kahdesti eri aikaan mainitulla ekalla keikalla: Eater ei soittanut 100 Clubin punkfestareilla syyskuussa -76, kylläkin Buzzcocksin kanssa Manchesterissa samana päivänä kuin oli festarin eka päivä ja siis tuo oli yhtyeen eka keikka eikä marraskuussa samassa paikassa. Silloin oli kylläkin heidän ensimmäinen kotikaupunginsa eli Lontoon keikka ja yhtye on siis perustettu joskus tuon syyskuun keikan paikkeilla eikä marraskuussa. Mutta mitäs siitäkään, pikkujuttu, kuten muutama muukin, mitä en viitsi edes mainita, koska tiedän, että kun yrittää tehdä juttuja ns. täydellisesti, virheitä tulee pakostakin! Eli tilaa, kun vielä ehdit!
-V. Vahtera
