Matthew Perryn omaelämäkerta on vaikuttava teos, varsinkin kun nyt postuumisti sen luin. Kirjan anti saa uudenlaisen merkityksen kun tietää että Perry kuoli hiljattain. Hänen addiktio-sairautensa on yleisesti tiedossa ollut asia jo kauan, joten kirja keskittyy hyvin paljon siihen aihepiiriin.
Perry kirjoittaa rehellisesti ja ironisesti / sarkastisesti kuin oikean elämän Chandler Bing. Frendit-sarjan Chandlerin hahmossa on ilmeisesti hyvin paljon Perryn omaa persoonaa sisälle kirjoitettuna.
Hänen tarinansa lapsuudestaan ja nuoruudestaan ovat hersyvän hauskaa luettavaa, hän ei kirjoita katkeruuden voimalla vaan valon kautta. Varsinkin kuvaus nuoruuden epävarmuuksista seksuaalisesti on kirjoitettu sellaisella rehellisyydellä mikä kaikkien toksisen maskuliinisuuden kanssa kipulevien pitäisi lukea. Perry ei syytä addiktiostaan ketään muuta kuin itseään ja on jollain tavalla jo sinut asian kanssa. Erittäin kiinnostavaa oli lukea miljonäärien vieroitushoidoista, rahalla saa palvelua! Myös cameona esiintyvät Hollywood-julkimot Perryn elämän varrella olivat kiinnostavia anekdootteja, heitäkin käsitellään lämmöllä, ei mitenkään ikävässä valossa.
Kirjaa lukiessa on koko ajan lämmin, intiimi tunnelma ja sellainen olo että Matthew on läsnä lauseissa.
Mikko Ihalainen
