Ukaa Algorhytm – Tripping Through Seasons -EP

Aiheeseen liittyvää

The Stiffs (UK) -bändikatsaus

Olisikohan kyseessä brittipunkin / uuden aallon epäonnisin bändi? Niitähän...

Suburban Studs -bändikatsaus

Tästä(kin) bändistä olisi voinut tulla iso. Ensinnäkin se oli...

Yökuvia Vuosaaresta -näyttely juhlistaa 20-vuotiasta Vuotaloa

Vuotalo juhlii syksyllä 20 vuottaan Vuosaaren omana kulttuurikeskuksena. Viime...

2040 – Tarinoita demokratian tulevaisuudesta

Millaiseksi taipuu demokratia, kun huippukirjailijat pääsevät vauhtiin? Tarinoita demokratian tulevaisuudesta...

”Unelmalista” on seksipositiivinen aikuisen naisen odysseia

Kirsi Karhun eroottisessa romaanissa rohkea kehollisuus kohtaa kesäisen Suomen. Kuka...

Jaa somessa

”Kumpikaan meistä ei usko kuolevaisuuteen”

Ukaa Algorhytm on sooloartisti Ukaan kylästä. Debyytti-ep Tripping Through Seasons julkaistiin helmikuussa streaming-palveluihin. EP:llä on yksi kappale; psykedeelisen paatoksellinen Taivaanrannanmaalari. Elektronista progressiivista rockia muistuttava teos käy melodioin ja mielikuvin läpi vuoden valot ja varjot ja on tekijänsä peilikuva.

Näillä artistin antamilla taustatiedoilla lähdin tähänastisen elämäni ensimmäistä julkista biisiarviointia tekemään. Pitkään mietin, että miten voisin arvostella jonkun ennalta tuntemattoman ihmisen sielunelämää avaavaa teosta, koska elämää itsessään ei ole teknisesti mahdollista arvostella, niin miksi sitten siitä ammentavaa teosta voisin arvostella?

Mikä minä muutenkaan olen mitään tai ketään arvostelemaan, kun en osaa itsekään ottaa kritiikkiä saatia kehua vastaan, omista sävellyksistäni ja nyt olen hyppäämässä sellaiseen suohon, että arvostelen jonkun muun tekemää teosta julkisesti ja kun jo ennakkotiedoista voin päätellä, että kyseessä on tekijälleen erittäin tärkeä teos.

Päätin kuitenkin yrittää, koska kyseinen Taivanrannamaalari-teos teki minuun suuren vaikutuksen, monellakin eri tapaa. Samalla päätin kirjoittaa tähän yhteyteen asioita, joita pohdiskelin ottavani huomioon tätä kirjoittaessa. Ihan ensimmäinen haaste, johon törmäsin ovat omat ennakkoluuloni. On siis annettava mahdollisuus  tälle teokselle. Tämä kuulostaa tyhmältä mutta tämä ei ollut itsestäänselvyys minulle.

Useammankin demon elämäni varrella kuunnelleena on tullut sorruttua sellaiseen 30 sekunnin pikakuunteluun ja sitä kautta tehtyä jatkoon/ei jatkoon -päätös ja myös ennakkoluuloilla on ollut suuri osuus tässä. Ja ympäröivillä häiriötekijöillä. Jos kyseinen demo on jonkin jo aiemmin meritoituneen yhtyeen tekemä, niin luonnollisesti se on saanut soida loppuun saakka. Jotten sortuisi ennakkoluuloihin päätin ajatella, että kaikki tulevaisuudessa arvostelemani musiikki on hyvää ja minun tehtävänä on löytää se hyvyys, jos se on löydettävissä siitä kappaleesta. Tämä oli  helpommin sanottu kuin tehty, mutta…

Ukaa Algorhytm demoarvostelu EP review
”Elektronista progressiivista rockia muistuttava teos käy melodioin ja mielikuvin läpi vuoden valot ja varjot ja on tekijänsä peilikuva.”

Taivaanrannanmaalari alkaa lintujen laululla ja lauseella    HUOMENTA, kuuletko kun Kevät laulaa? Tämä oli kuin suoranainen kutsu Ukaa Algorhytmin sielunmaisemaan ja 18 minuutin matkani sai todella väkevän aloituksen. Mikä olisikaan parempi tapa ilmaista Kevättä kuin aamu ja linnunlaulu? Suorastaan nerokasta, sanon minä. Aloin ymmärtää yhtäkkiä, että tällä teoksella    on nyt mahdollisuudet kuljettaa minua jonnekin kauas. Jonnekin sinne, minne ei myydä lentolippuja. Teoksen edetessä Keväästä nousee esiin päättäväisyys. Suoranainen pakonomainen tarve kulkea eteenpäin.

”Jokainen aamu tanssii meille jos katsomme vain”

Tässä kohtaa teoksen etenemistä olen jo alkanut miettiä, että onko minua vedätetty. Olen saanut arvosteltavaksi mestariteoksen jolla mitataankin minun kykyäni sellainen tunnistaa. Olenko minä sittenkin tässä se, joka on arvostelun kohteena? Siin minun kompetenssini arvostelijana.  Mielikuva vahvistuu entisestään, kun teos väläyttelee ajatusta Talven tulosta. Mitä ihmettä? Ihan pienen pieni muutos hypnoottisessa taustasoinnutuksessa saa minut suunniltani.

Tunnelma kudotaan hienosti Itämaisten tunnelmien kautta suoranaiseksi aggressioksi. Huutoa!  Tässä kohtaa teen päätöksen olla paljastamatta juonta enempää.

Alan analyyttiseksi ja kerron, että tämä 18 minuuttinen sijoittuu arvoasteikollani lähes samalle tasolle kuin suuresti arvostamani vähän samassa kategoriassa operoiva Hidria Space Folk. Ymmärrän täysin, että Tripping Through Seasons ei kumarra kaupallisuutta kohti, mutta jokainen meistä, joka on edes kerran elämässään tuntenut kehon läpi virtaavan rytmin ja ollut melodia-looppien hypnoottisessa pihtiotteessa tietää, että 18 minuuttia on siinä pyörityksessä  erittäin lyhyt aika.

Tunnelma hakee uutta muotoaan koko teoksen ajan ja nivoutuu nätisti tunnelmasta seuraavaan  hypnoottista toistoa apuna käyttäen.  Juuri tämä  toisto on tässä tehokas hypnotisoiva elementti, mutta esimerkiksi minulla  tarkoittaa sitä, että minun on saatava itseni irti ympäröivästä maailmasta jotta pääsen ”kyytiin”. Tavallisessa arjessa en olisi pystynyt tähän teokseen keskittymään riittävällä tasolla ja sen sanat ja sävel olisi saattanut jopa jäädä huomioimatta. Annoin tälle teokselle sen vaatiman ajan, jotta pääsin tälle matkalle.

Matka oli mielenkiintoinen ja neljännelläkin kuuntelukerralla löysin tästä uusia ulottuvuuksia, niitä nyansseja. Niitä pienen pieniä yksityiskohtia, jotka esimerkiksi aikaansaivat sen, että juuri kun pääsin sinuiksi    tai tutuksi meneillään olevaan tunnelmaan se alkoikin muuntautua joksikin muuksi ja tätä tukeva polveileva rytmi    nosti kierroksiani entisestään. Äärimmäisen hieno tutustumismatka taiteilijaan nimeltä Ukaa Algorhytm ja hänen teokseensa Taivaanrannanmaalari.

Asennoitumiseni siihen, että tämä teos on jonkun jo kannukset hankkineen artistin tekemä piti loppuun saakka. Nyt täytyy sanoa, että minulle kävi tuuri. Kaikella tekemisellä on aina ensimmäinen kertansa. Tämä oli minun ja tämä oli kokemuksena samaan aikaan sekä erittäin mieluisa, että opettavainen.

Nyt kun tarkemmin mietin, niin haluan kehittää osaamistani juuri siihen, että kuulen sen perhosen siiveniskun joka synnyttää myrskyn jossain muualla, musiikkimaailmassa. Nykypäivän musiikista puuttuu se kanava, joka esimerkiksi minulla oli käytössä nuoruudesssani. Esimerkkinä mainittakoon Soundi-lehden demoefekti-palsta. Sitä luettiin säännöllisesti ja nykypäivänä kun miettii, että tuolla palstalla olen nähnyt muunmuassa Nightwishin demon arvostelun.

K. Lukkarila


Kuuntele Spotifyssä


spot_img