Diane Morganin loistavasti esittämä Philomena Cunk on parodiahahmo David Attenboroughin tyylisestä klassisesta vakavasta dokumenttijuontajasta. Paitsi tästä absurdista historiaohjelmasta on vakavuus todella kaukana.
Kirjailija ja toimittaja Antonella Gambotton teos Pimennys – Itsemurhamuistelmat julkaistiin jo kaksikymmentä vuotta sitten, mutta se on oikeastaan aina ajankohtainen.
Eräitä suosikkejani ovat aina olleet toiseen maailmansotaan liittyvät sarjakuvat, joiden juonikuviot siirtyivät aikoinaan hiekkalaatikolle kavereiden ja muovisotilaiden näyteltäviksi.
Alunperin 1894 ilmestynyt kirja on nyt viimein käänntetty suomeksi. Tarmokkaana naisasialiikkeen edelläkävijänä ja länsimaisen esoterian uranuurtajana tunnetuksi tullut näyttelijä-ohjaaja Florence Farr (1860–1917) käsittelee romanssitarinan kaapuun kätketyssä kertomuksessaan niin todellisuuden luonnetta, taidetta, naistenoikeuksia kuin modernin yhteiskunnan ongelmia. Muun muassa Oscar Wilden, A. E. Waiten, George Bernard Shawin ja W. B. Yeatsin lähipiiriin kuulunut Farr teki näyttämötaiteen ja musiikin ohella pitkän uran myös Englannin merkittävimmän esoteerisen järjestön Kultaisen aamunkoiton hermeettisen sääntökunnan johtoportaassa.
