Rantasen omaelämäkerrallinen esikoisteos on kirja siitä, että vaikka kaikki – tai monikaan asia – ei aina menisi aivan nappiin, voi elämä silti olla hyvää ja ennen kaikkea hauskaa.
Entinen suuri suosikkini ei ole comebackinsa jälkeen tehnyt mitään, mikä olisi innostanut edes samalla lailla kuin 1970-80-lukujen huonoimmat biisit. Siis kyllähän näistä varmaan monet pitävät, mutta LP:nsä Punk Rock Menopause (ilmestyi jo 2014) ja sitä seuranneet singlet ovat minusta aika tylsää keskitien rockia ilman melodioita.
