Tämä tuli postissa ihan omistuskirjoituksella, kiitos vain! Tämä on siis taas kiintoisaa luettavaa, vaikka välillä ihmetyttää, miten jaksaa nähdä vaivaa selvittääkseen milloin mikäkin yhden demon tehnyt ns. melkein punkbändi on ollut keikalla ja missä. Mutta sellainen se Jukka on. Nuo keikka-ajat ja -paikat eivät sinänsä ole poikkeuksia lukuunottamatta kauhean kiinnostavia, mutta jutut yhtyeistä sen sijaan ovat, ainoa, en tiedä onko tarkoituksella tehty, mutta välillä tuleva pikkuhaitta on, että jotkut jutut tulevat ainakin pariin kertaan, kerran kahdesti jopa samalla sivulla. Mutta kun tässä alkaa itsekin olla jo vanha äijänkäppänä, niin menkööt se kertauksena, heh.
Nyt matkataan nostalgiseen aikaan, jolloin venyviltä c-kaseteilta ja vinyylilevyiltä kuunneltiin suuria suomalaisia tähtiä ja nautittiin tuoreista käännösiskelmistä.
Aiemmin kaksi EP:tä julkaissut Boasters on pienen levytystauon jälkeen tehnyt ekan LP:nsä. Tämähän on oita, mitä en kauheasti muista Suomessa lähivuosina kuulleeni. Musiikkilajina se on vähän sellainen, että esimerkiksi suuri suosikkini Cock Sparrer kuulostaa monella biisillä kuin soittaisi samaa biisiä aina vain (eikä haittaa yhtään!). Siinä on yleensä ne samat tarttuvat sointukuviot, jotka houkuttavat yhteishoilotukseen.
Suomen house/tekno-kentän grand old man, Hulkkosen Jori, palaa jälleen tanssimusiikin pariin muutaman synapop-julkaisun jälkeen. Ja se on hieno uutinen allekirjoittaneelle, koska tätä on ollut ikävä.
