Vuosi oli 1996 ja maailma muuttui paljon, teinit eivät. Yhdeksänkymmentä luvun alun laman huippu alkoi hieman tasoittua, tosin seurauksista kärsitään vielä tänäkin päivänä. Talouden lisäksi lamalla oli suuri vaikutus myös kulttuuriin ja yleiseen ilmapiiriin, niin hyvässä kuin pahassa.
Sit puhutaan ihan Suomen ainakin 90-luvun ehkä parhaasta levystä. Rovaniemeläinen Jallax2 oli tullut tutuksi radiosta jo -87 omakustannesinkullaan City Song. Se oli meikälle vuoden pikkulevy yhdessä Fucking Worldin Human Rights -ep:n kanssa.
Kappale kertoo menestyksekkään akateemisen uran luoneesta naisesta, joka kuolinvuoteellaan kertaa elämäänsä. Kuuntele biisi, jos haluat tietää enemmän!
The Record of My Life –palstan kuudes esittely. Kirjoittaja Kai Kallio on kitaristi ja basisti, joka soittaa yhtyeissä kuten Decent Remedy, Lizard Dance, AstraZeneca ja Tulenvalaja. Hänen vastuullaan on Emotion Zineen päätyvän rankemman musiikin käsitteleminen. Lisäksi hän tekee vertailuun perustuvia juttusarjoja turkulaiseen kulttuuriin liittyvistä ilmiöistä.
Englantilainen okkultisti ja kirjailija Kenneth Grant (1924–2011) tunnetaan parhaiten alun perin Aleister Crowleyn Ordo Templi Orientiksesta erkaantuneen nk. Tyfonisen O.T.O.:n perustajana. Poiketen Crowleyn fallosentrisestä magiasta, Grantin luotsaama ”tyfoninen traditio” nosti jalustalle feminiinisen luomisvoiman ja ammensi theleman ohella opetuksiaan mm. tantrasta, Advaita Vedānta -filosofiasta ja taiteilija-okkultisti Austin Osman Sparen teorioista. Vaikkakin Grantin merkittävin perintö länsimaiselle esoterialle on eittämättä hänen massiivinen yhdeksänosainen kirjasarjansa ”Tyfoniset trilogiat”, hän jätti painavan jäljen myös britannialaiseen okkulttiseen fiktioon ja weird-kirjallisuuteen. Valoa vasten on kirjailijalta ensimmäinen suomeksi käännetty teos.
Tämähän kuulostaa hyvältä. En muistaakseni niin kauheasti ole innostunut aiemmista kuulemistani soolobiiseistä. Nyt tuli kuunneltua uudelleen muutama aiemmin ilmestynyt juttu. Eivät ne kylläkään ole tämän vertaisia. Kuulostavat tämän rinnalla aika keskitien tavaralta. Tämä biisi sitten kuulostaa vanhalta kunnon punkpopilta (paino kuitenkin jälkimmäisellä sanalla).
