Vuosi oli 1996 ja maailma muuttui paljon, teinit eivät. Yhdeksänkymmentä luvun alun laman huippu alkoi hieman tasoittua, tosin seurauksista kärsitään vielä tänäkin päivänä. Talouden lisäksi lamalla oli suuri vaikutus myös kulttuuriin ja yleiseen ilmapiiriin, niin hyvässä kuin pahassa.
Sit puhutaan ihan Suomen ainakin 90-luvun ehkä parhaasta levystä. Rovaniemeläinen Jallax2 oli tullut tutuksi radiosta jo -87 omakustannesinkullaan City Song. Se oli meikälle vuoden pikkulevy yhdessä Fucking Worldin Human Rights -ep:n kanssa.
Kappale kertoo menestyksekkään akateemisen uran luoneesta naisesta, joka kuolinvuoteellaan kertaa elämäänsä. Kuuntele biisi, jos haluat tietää enemmän!
The Record of My Life –palstan kuudes esittely. Kirjoittaja Kai Kallio on kitaristi ja basisti, joka soittaa yhtyeissä kuten Decent Remedy, Lizard Dance, AstraZeneca ja Tulenvalaja. Hänen vastuullaan on Emotion Zineen päätyvän rankemman musiikin käsitteleminen. Lisäksi hän tekee vertailuun perustuvia juttusarjoja turkulaiseen kulttuuriin liittyvistä ilmiöistä.
Tämän kirjan ohessa kuuntelin ja katselin vanhoja Tigersin, Cavanin jne. keikkoja, koska ajattelin, että olisiko aika kullannut muistot. Ei ollut, etenkin nuo kaksi olivat sellaista sontaa, etten muistanutkaan niitä niin kamaliksi. Mutta näköjään silloin täällä läpi meni (muualla oikein ei). Mutta tämä tuli varmaan jo selväksi. Selailin myös joulun aikaan mutsin luona vanhoja Suosikkeja (Soundit muistan jo ulkoa!) ja se oli kyllä sitten jo kivempaa nostalgiaa. Pitää varmaan ottaa lehdet joskus lähempään tarkasteluun, vaikka jutut aika tyhjänpäiväisiä muistaakseni olivatkin.
