Tämähän on tällainen leppoisan herttainen, lyhyt päiväkirjamainen tarina 80-luvulta, lähinnä Keba-yhtyeen ajalta. Keba oli hyvä bändi ja siitä oli kiva lukea, kun vaikka bändistä kirjoitettiin paljon, ei siitä esim. netistä juurikaan tietoa löydy. Taisi tulla nähtyäkin muutamaan otteeseen. Parasta tässä oli se, että se sai muistelemaan tuota turhaan parjattua 80-lukua, joka ainakin itselle oli elämän parasta aikaa.
Kaksinkertaisen Finlandia-ehdokkaan trillerimäinen romaani häikäilemättömästä oman edun tavoittelusta, vallasta ja ihmismielen pimeistä puolista. Kirja keskittyy yhden fiktiivisen lähiön kuplautumiseen ja omaan läpimätään mikrokosmokseensa.