Tämähän on tällainen leppoisan herttainen, lyhyt päiväkirjamainen tarina 80-luvulta, lähinnä Keba-yhtyeen ajalta. Keba oli hyvä bändi ja siitä oli kiva lukea, kun vaikka bändistä kirjoitettiin paljon, ei siitä esim. netistä juurikaan tietoa löydy. Taisi tulla nähtyäkin muutamaan otteeseen. Parasta tässä oli se, että se sai muistelemaan tuota turhaan parjattua 80-lukua, joka ainakin itselle oli elämän parasta aikaa.
Tästä on tupla-LP:kin, joka päättyy vuoteen 1981 ja siinä on 26 biisiä, se on aika monta singlebiisiä neljän vuoden ajalta. Tällä tupla-CD:llä on sitten 43 biisiä. Kaikki biisit ovat läpikotaisin tuttuja, mutta vuoden 1981 jälkeistä Pelleä ei sentään tullut jatkuvasti radiosta, niin ne ovat jotenkin mielenkiintoisempia. Ja ovat näistä monet suht harvinaisiakin, etenkin Mona-leffassa 1983 ollut Olen rakastunut -biisi, joka julkaistiin vain elokuvan soundtrack-sinkulla varmasti aika pienenä painoksena.
