Tämähän on tällainen leppoisan herttainen, lyhyt päiväkirjamainen tarina 80-luvulta, lähinnä Keba-yhtyeen ajalta. Keba oli hyvä bändi ja siitä oli kiva lukea, kun vaikka bändistä kirjoitettiin paljon, ei siitä esim. netistä juurikaan tietoa löydy. Taisi tulla nähtyäkin muutamaan otteeseen. Parasta tässä oli se, että se sai muistelemaan tuota turhaan parjattua 80-lukua, joka ainakin itselle oli elämän parasta aikaa.
Tämä Rollari-kirja keskittyy yhtyeen keikkoihin Suomessa ja mitä täällä heistä kirjoitettiin. Kun ottaa huomioon, että bändi oli Suomessa ensi kerran jo 1965 ja millainen tämä maa on ollut vielä 80-luvullakin, niin tottakai huvittavia tapauksia mukana on.
Musiikki on mielestäni vähän niin kuin magiaa, parhaimmillaan sillä voi vaikuttaa kuuntelijan tunnetiloihin tai saada jopa lihakset liikkeelle. Muusikko, opettaja, terapeutti ja kitaristi Vic Hyland on kirjoittanut inspiroivan ja käytännönläheisen teoksen luovuudesta ja kuinka maagisella maailmankatsomuksella on paljon annettavaa musiikille.
