Avain: kirja-arvostelu

GEEZER BUTLER: Kohtalona Black Sabbath (Docenco) 2024

Joo tuota, olen lukenut ainakin yhden Black Sabbath -kirjan, pari Ozzy-kirjaa ja Iommin muistelmat. Mietin, kannattaako tätä nyt sitten lukea. Ei onneksi ollut muutakaan sopivasti luettavilla, niin mikäpäs siinä. Onneksi siksi, että tämähän oli ihan pirun hauska. Arvostelut eivät ole olleet kovin kehuvia, ennemminkin vähän siihen suuntaan, että kyllähän tuon nyt lukaisee. No, onhan se niinkin, eikä tässä nyt edes minulle niin kauheasti mitään uutta ja kiinnostavaa ollut, mutta ei sitä aina tarvitsekaan.

TIMO ROSSI: Lapinlahden Linnut – Miksei asioista puhuta (Docendo) 2023

Tämä siis tuli jo viime vuonna, mutta oli sen verran pitkät jonot, että sain vasta nyt kirjan käsiini. Onpa kyllä aika eri meno kuin tuossa Kaseva-kirjassa! Moisia ryyppytarinoita en ole lukenut edes Bukowskilta tai minkään punkbändin elokerroista. Kasevaan yhdistävänä tekijänä voi ainoastaan pitää sitä, että kummankin yhtyeen sisältä ja lähipiiristä on kuollut paljon porukkaa. Miksi Kaseva? No luin sen viimeksi tätä ennen!

HANNU LINKOLA: Kaseva – Jykeen kiven lämpö (S&S) 2024

Kaseva oli omituinen yhtye. Jo yhtyeen nimi oli outo, vaikka on tullut jo ajat sitten varmaan kaikkien tietoon, että se tarkoittaa mm. kätevää. Kirjan alanimi Jykeen kiven lämpö sitten taas on pätkä yhtyeen Kevät-biisistä. Sinänsä yhtyeessä ei ollut (tai onhan se vieläkin olemassa eri miehityksellä) mitään outoa, mutta laulut olivat käsittämättömän upeasti laulettuja usein herkkiä poplauluja tai balladeja ja itselle ei ainakaan tule 70-luvulta mieleen vertailukohtaa Suomessa.

JUHA VUORINEN: Puerto Anus (Bazar) 2023

Tätä on tosiaan odotettu; edellisestä sekopääromaanista on jotain 10 vuotta ja tästä "dekkarisarjan" edellisestä kirjasta peräti 14 vuotta. Dekkari on ehkä hieman liioiteltu sana, toisaalta en ole sellaisia juurikaan lukenut, mutta olettaisin, etteivät ne ihan tällaisia ole. Näitä Vuorisen välillä lähes tajunnanvirran, tai ehkä tajuttomuuden, voimalla eteneviä opuksia on hieman vaikea kuvailla, mutta kyllä näissä ihmeellisesti jokin juoni kuitenkin on.

ALI ALIKOSKI: Kesä Espalla (Docendo) 2023

Tämähän on tällainen leppoisan herttainen, lyhyt päiväkirjamainen tarina 80-luvulta, lähinnä Keba-yhtyeen ajalta. Keba oli hyvä bändi ja siitä oli kiva lukea, kun vaikka bändistä kirjoitettiin paljon, ei siitä esim. netistä juurikaan tietoa löydy. Taisi tulla nähtyäkin muutamaan otteeseen. Parasta tässä oli se, että se sai muistelemaan tuota turhaan parjattua 80-lukua, joka ainakin itselle oli elämän parasta aikaa.
spot_img

Suositut

The Record of My Life #74: THE BARRACUDAS: Drop Out With The Barracudas (Zonophone ZONO 103) 1981

Barracudas perustettiin loppuvuodesta 1978 edellisvuonna Kanadasta Lontooseen muuttaneen Jeremy...

A cappella -yhtye CALLA julkaisi jouluisen debyyttialbuminsa Kuurankukkia

Kuuden nuoren naisäänen, beatbox-elementtien ja rohkean popsoinnin yhdistävä lauluyhtye...

Rapduo TÄYDET julkaisee uuden singlen – “Jengi demppaa” kurkottaa klubisoundeihin ja raottaa ovea kakkosalbumille

Kotimaisen rapkentän omaleimaisimpiin kokoonpanoihin lukeutuva TÄYDET kulkee omaehtoista polkuaan....

Valokeilassa toimittajat: Mikko Ihalainen

Artikkelisarjassa Emotion Zinen toimittajat esittäytyvät ja kertovat mieltymyksistään. Meillä...

Sielukasta pop-ilmaisua ja ystävyyden kantavuutta – JYLHÄ julkaisee ensimmäisen suomenkielisen singlensä

Jyväskylässä nykyisin asuva ja opiskeleva 19-vuotias artisti Liina-Maija Jylhä,...