Uusimmassa kirjassaan Mandoliinin maailmanhistoria Kaksoisvirroista kamarimusiikkiin Sauli Heikkilä tarkastelee tämän monipuolisen kansansoittimen matkaa sotarintamalta studioihin ja konserttisaleihin.
Tämähän kuulostaa hyvältä. En muistaakseni niin kauheasti ole innostunut aiemmista kuulemistani soolobiiseistä. Nyt tuli kuunneltua uudelleen muutama aiemmin ilmestynyt juttu. Eivät ne kylläkään ole tämän vertaisia. Kuulostavat tämän rinnalla aika keskitien tavaralta. Tämä biisi sitten kuulostaa vanhalta kunnon punkpopilta (paino kuitenkin jälkimmäisellä sanalla).
