Tiedättehän ne albumit, joita ei tarvitse edes laittaa soimaan ja silti se musiikki soi alitajunnassa ja lyriikat tulee vahvasti ajatuksiin, koska olet kuunnellut levyä niin paljon oikeassa herkkyyskaudessa ja ajassa?
Minulle Nine Inch Nailsin The Downward Spiral on juuri sellainen. Harvemmin sitä enää kuuntelen, mutta levyn kansikuva ja tunnelmat palaavat mielen looppailuun usein.
Paranoid London on uudella albumillaan kuin The Chemical Brothersin paha kaksoisveli steroideissa ja tutkimuskemikaaleissa. Paranoid London ei päästä poppia levyllensä vaan pitää albumin raidat vahvasti hapokkaassa ja kieroutuneessa, mutta tanssilattian hypnoottiseen otteeseen kaappavassa tunnelmassa.
Joo tuota, olen lukenut ainakin yhden Black Sabbath -kirjan, pari Ozzy-kirjaa ja Iommin muistelmat. Mietin, kannattaako tätä nyt sitten lukea. Ei onneksi ollut muutakaan sopivasti luettavilla, niin mikäpäs siinä. Onneksi siksi, että tämähän oli ihan pirun hauska. Arvostelut eivät ole olleet kovin kehuvia, ennemminkin vähän siihen suuntaan, että kyllähän tuon nyt lukaisee. No, onhan se niinkin, eikä tässä nyt edes minulle niin kauheasti mitään uutta ja kiinnostavaa ollut, mutta ei sitä aina tarvitsekaan.
Melina palaa Lappiin ja kohtaa uusia ja vanhoja tuttavuuksia yllätysten sävyttämässä rakkaustarinassa. Kolmiodraama ranskalaisen romantikon ja mustasukkaisen ystävän välillä tarjoaa jännitystä ja romantiikkaa.
Daga Ulvin uutuuskirja vie lapset korppien maailmaan, paljastaen kiehtovia luonnon salaisuuksia. Kirjassa korppi esittäytyy viisaana ja salaperäisenä lintuna.
Väinö Linnan Tuntematon sotilas juhlii 70-vuotista historiaansa uusilla tapahtumilla ja julkaisulla. WSOY kunnioittaa merkkipaalua erityisellä juhlapainoksella, joka tarjoaa syvällistä katsausta teoksen historiaan.