Tiedättehän ne albumit, joita ei tarvitse edes laittaa soimaan ja silti se musiikki soi alitajunnassa ja lyriikat tulee vahvasti ajatuksiin, koska olet kuunnellut levyä niin paljon oikeassa herkkyyskaudessa ja ajassa?
Minulle Nine Inch Nailsin The Downward Spiral on juuri sellainen. Harvemmin sitä enää kuuntelen, mutta levyn kansikuva ja tunnelmat palaavat mielen looppailuun usein.
Paranoid London on uudella albumillaan kuin The Chemical Brothersin paha kaksoisveli steroideissa ja tutkimuskemikaaleissa. Paranoid London ei päästä poppia levyllensä vaan pitää albumin raidat vahvasti hapokkaassa ja kieroutuneessa, mutta tanssilattian hypnoottiseen otteeseen kaappavassa tunnelmassa.
Historian suunnan muuttajat – orjuuden vastustajista vallankumouksellisiin – huomataan yleensä vasta jälkeenpäin. Heidän polttoaineenaan toimii usein moraalinen kunnianhimo, halu suunnata tarmonsa oikeasti tärkeisiin asioihin. Mitä heiltä voi oppia? Bestseller-kirjailijan vetävästi kirjoitettu ja innostava teos herättelee siirtymään sanoista tekoihin: miten suunnata arvojen mukaiselle työuralle, valjastaa kykynsä parhaaseen käyttöön ja keskittyä tärkeimpiin ongelmiin.
