Tiedättehän ne albumit, joita ei tarvitse edes laittaa soimaan ja silti se musiikki soi alitajunnassa ja lyriikat tulee vahvasti ajatuksiin, koska olet kuunnellut levyä niin paljon oikeassa herkkyyskaudessa ja ajassa?
Minulle Nine Inch Nailsin The Downward Spiral on juuri sellainen. Harvemmin sitä enää kuuntelen, mutta levyn kansikuva ja tunnelmat palaavat mielen looppailuun usein.
Paranoid London on uudella albumillaan kuin The Chemical Brothersin paha kaksoisveli steroideissa ja tutkimuskemikaaleissa. Paranoid London ei päästä poppia levyllensä vaan pitää albumin raidat vahvasti hapokkaassa ja kieroutuneessa, mutta tanssilattian hypnoottiseen otteeseen kaappavassa tunnelmassa.
Cloutierin uusin levy on miehen kertomus matkasta pahan masennuksen ja merkityksettömyyden ansasta. Albumillinen teknon eri sävyjä on monipuolinen ja taidokas seikkailu, joka toimii sekä klubilla että kuulokkeissa.
