Ahlqvistin suku liittyy kiinteästi Suomen ja suomenkielisen kulttuurin syntyvaiheisiin. Tähän saakka sukutarinassa on ollut paljon aukkoja: kaikkea ei ole osattu tai haluttu kertoa. Uutuuskirjassa Perkeleitä ja enkeleitä – Ahlqvistien maailmat Antti Pirinen kertoo sukunsa tarinan ja avaa ihanteiden taakse kätkeytyvää arkitodellisuutta.
Tämän kirjan ohessa kuuntelin ja katselin vanhoja Tigersin, Cavanin jne. keikkoja, koska ajattelin, että olisiko aika kullannut muistot. Ei ollut, etenkin nuo kaksi olivat sellaista sontaa, etten muistanutkaan niitä niin kamaliksi. Mutta näköjään silloin täällä läpi meni (muualla oikein ei). Mutta tämä tuli varmaan jo selväksi. Selailin myös joulun aikaan mutsin luona vanhoja Suosikkeja (Soundit muistan jo ulkoa!) ja se oli kyllä sitten jo kivempaa nostalgiaa. Pitää varmaan ottaa lehdet joskus lähempään tarkasteluun, vaikka jutut aika tyhjänpäiväisiä muistaakseni olivatkin.
