Oli aamulla ekat Persoonallisuushäiriö-treenit sitten Porin keikan tammikuussa. Ja näkin ilman rumpalia, kun sattuu olee päivällä töissä ja Jiri eli basisti menee iltaan.
Tunnelmakin paikassa oli sellanen, et oisin kyllä halunnu nähdä loputkin bändit, mut eräällä seurueesta oli kiire Turkuun, ni olihan se sit mukaan mentävä.
Mikael Agricolan päivänä oli otollinen hetki haastatella yhtä suomiräpin omaperäisimmistä lyyrikoista eli Stepaa. Elämä on niin uskomatonta että olimme saaneet tietoisuuteemme että meitä yhdistää transsendenttinen meditaatio. Aloitimme haastattelun yhteismeditaatiolla saadaksemme energiat virtaamaan samaan suuntaan. Mikään ei ole kauniimpaa kuin kaksi ihmistä istumassa vaiti silmät kiinni toisilleen läsnä, mielessään omaa mantraansa toistellen. Silloin maailma saa olla rauhassa eikä meditoiva voi aiheuttaa minkäänlaista harmia itselleen eikä ympäristölleen..
