Tämähän kuulostaa hyvältä. En muistaakseni niin kauheasti ole innostunut aiemmista kuulemistani soolobiiseistä. Nyt tuli kuunneltua uudelleen muutama aiemmin ilmestynyt juttu. Eivät ne kylläkään ole tämän vertaisia. Kuulostavat tämän rinnalla aika keskitien tavaralta. Tämä biisi sitten kuulostaa vanhalta kunnon punkpopilta (paino kuitenkin jälkimmäisellä sanalla).
Tästä on tupla-LP:kin, joka päättyy vuoteen 1981 ja siinä on 26 biisiä, se on aika monta singlebiisiä neljän vuoden ajalta. Tällä tupla-CD:llä on sitten 43 biisiä. Kaikki biisit ovat läpikotaisin tuttuja, mutta vuoden 1981 jälkeistä Pelleä ei sentään tullut jatkuvasti radiosta, niin ne ovat jotenkin mielenkiintoisempia. Ja ovat näistä monet suht harvinaisiakin, etenkin Mona-leffassa 1983 ollut Olen rakastunut -biisi, joka julkaistiin vain elokuvan soundtrack-sinkulla varmasti aika pienenä painoksena.
Mikael Agricolan päivänä oli otollinen hetki haastatella yhtä suomiräpin omaperäisimmistä lyyrikoista eli Stepaa. Elämä on niin uskomatonta että olimme saaneet tietoisuuteemme että meitä yhdistää transsendenttinen meditaatio. Aloitimme haastattelun yhteismeditaatiolla saadaksemme energiat virtaamaan samaan suuntaan. Mikään ei ole kauniimpaa kuin kaksi ihmistä istumassa vaiti silmät kiinni toisilleen läsnä, mielessään omaa mantraansa toistellen. Silloin maailma saa olla rauhassa eikä meditoiva voi aiheuttaa minkäänlaista harmia itselleen eikä ympäristölleen..
Kaksi neljästä äijästä on ollut mukana vuodesta 1978, basisti Ross Lomas vuodesta 1980. Rumpali on muutamaan otteeseen vaihtunut ja Scott Preecekin on ollut mukana jo vuodesta 1994. Tästä voi päätellä, että soitto oli aika tiukkaa ja menokin sen mukaista.