Niin. Buzzcocks teki kolme loistavaa albumia vuosina 1978-1979. Ne ovat hienoja kokonaisuuksia ja niissä on annettu tilaa myös erilaisille kokeiluille, eivätkä ne uuden aallon genressä ole todellakaan mitään helpointa perustavaraa. Sellaistakin (helposti lähestyttävää) niissäkin toki on. Sinkuillaan bändi oli sitten erittäin pop ja tässä olevat 8 ensimmäistä singleä (omakustanne-EP Spiral Scratch puuttuu) Orgasm Addictia lukuun ottamatta sijoittuivat kivasti brittilistoilla.
Woude on tuulahdus niiltä ajoilta, jolloin single ei ollut pelkkä LP:n mainos tai siltä revitty jukeboxeja varten. Nimittäin tässä muodossa Wouden LP:illä näistä 16 biisistä ei ole julkaistu kuin ekan LP:n nimibiisi Keskellä aikaa. Ekan singlen B-puoli on myös sillä levyllä, mutta tuo Satoi on tällä singleversiolla ainakin puolet hitaampi. Toisella ja viimeisellä Kauniit päivät -LP:llä ei sitten sinkkubiisejä ollutkaan.
Hiljaisten Levyjen joulusingle, jossa bändit esittävät aiemmin vain diginä saatavissa olevaa tuotantoaan. Eddien biisi ilmestyi alunperin jo 2015, mutta silloin vain CDr-singlenä ja Punk Rock Christmas -kokoelmalla. Tämä versio on remasteroitu syksyllä 2022, jolloin se julkaistiin siis diginä ja siihen tehtiin myös video.
Herra jumala. Täytyy sanoa, että biisi on sellainen, että luulisi Andy Mccoyn olevan kateellinen. Plastic Tears tai lähinnä Miqu on kaikkia luonnonlakeja uhmaten jaksanut vetää Hanoi-Dogs D'amour-linjaa vuosikymmenet, ja vaikka on välillä itselläkin eräästä pikkuasiasta mennyt sukset ristiin joskus hamalla 90-luvulla, niin asiat sovittiin jossain Puntalan juomisillassa ajat sitten ja kyllä se niin on, että kyllä niitten toi nimi kannatti pitää. Syy on mielestäni selvä, tappiot voitoksi.
Jaahas, eihän siitä ole kuin 12 vuotta, kun Punk Lurex julkaisi uutta musaa. Onko bändi sitten muuttunut? Sikäli nyt ainakin, ettei alkuperäisistä ole mukana kuin laulaja-basisti Tiina. Kitaristi Kukkakin on ollut kauan mukana. Musiikillisesti muutosta ei juuri huomaa, paitsi että yhtye ei enää horju niin kuin joskus ennen.
Porvoon Kipinästä, Kalmakabinetista ja Huntu-dokkarista tuttu Rikhard Larvanto on koonnut mainion käsikirjan kaikille eurooppalaiseen esoteriaan tutustumaan tahtoville okkultin maailman aloitteleville etsijöille.
Suomesta käsin tuottava Valeria Croft on mnml-taituri ja hänen puhdaan genre-soundinsa todistaa jälleen hänen uusin ep:nsä hollantilaisella Chippy Chasers-lafkalla.
EnPHinin pari jäsentä kollaboroi jenkkiläisen JJ Koczanin kanssa sosiaalisen eristäytymisen aikakautena ja saivat erittäin viskeraalisen kasettijulkaisun aikaiseksi.
