Zum Teufelin 2008 julkaisema sarjakuva-albumi Kaikki vierailuni italialaisessa kodissa on Jyrki Nissisen kokoelmateos hänen omakustannelehdistään nimeltään Vierailuni italialaisessa kodissa vuosien 2000-2004 varrelta.
Diane Morganin loistavasti esittämä Philomena Cunk on parodiahahmo David Attenboroughin tyylisestä klassisesta vakavasta dokumenttijuontajasta. Paitsi tästä absurdista historiaohjelmasta on vakavuus todella kaukana.
Nykytanssiryhmä Kinetic Orchestran ja koreografi Jarkko Mandelinin uusin työ Like There’s No Tomorrow saa ensi-iltansa Helsingin kulttuurikeskus Stoassa keskiviikkona 7.12.2022.
Viime vuonna ilmestyi vastaava teos Hurriganesista ja varsin mielenkiintoinen sekin oli. Tämä on sitten vieläkin kiinnostavampi teos, koska Hanoin uraa tuli seurattua ekasta sinkusta ja Soundin Homo-Makkonen-otsikosta (1/1981) lähtien. Lehtileikkeitäkin on sen verran, että nämä suomalaiset, suurimmaksi osaksi tyhjänpäiväiset, mitä tässäkin on mainittu, ovat aika tuttuja.
Herra jumala. Täytyy sanoa, että biisi on sellainen, että luulisi Andy Mccoyn olevan kateellinen. Plastic Tears tai lähinnä Miqu on kaikkia luonnonlakeja uhmaten jaksanut vetää Hanoi-Dogs D'amour-linjaa vuosikymmenet, ja vaikka on välillä itselläkin eräästä pikkuasiasta mennyt sukset ristiin joskus hamalla 90-luvulla, niin asiat sovittiin jossain Puntalan juomisillassa ajat sitten ja kyllä se niin on, että kyllä niitten toi nimi kannatti pitää. Syy on mielestäni selvä, tappiot voitoksi.
Hopkinsin edellinen levy Music for Psychedelic Therapy oli lempeätä itsetutkiskelu- ja hyväksyntä-ambientia, uusin albumi Ritual menee nyt tummempiin vesiin ritualistiseen maagiseen todellisuuteen.
Saksalainen Jonas Orbiting julkaisi uuden eepeensä Future Objectives omalla vinyylilevymerkillään Immersive Patterns. Ep on taidokas setti monipuolista technoa.
