Olen seurannut Underworldia aikalailla vuodesta 1994 dubnobasswithmyheadman-albumista saakka, tosin en kovin aktiivisesti viime vuosina. Olen nähnyt pari kertaa heidän kiivaan livensä ja pidän kovasti bändin estetiikasta. En silti kovasti osannut odottaa uutta albumia, mutta hyvä että keskityin kuuntelemaan sen ajatuksella koska Strawberry Hotel lunastaa väkevästi.
Suomalainen IDA julkaisee debyytti-ep:nsä omalla levymerkillään. Neljän kappaleen paketti on tiukkaa tavaraa elektron ja teknon pituus- ja leveysasteilla.
Oikeastaan X-Rust on enemmän konemusiikki-järjestö kuin varsinainen levymerkki, mutta ovat julkaisseet sen verran vakuuttavan määrän elektronista musiikkia vinyylinä että kuuluu myös tähän sarjaan ehdottomasti! Kalle Karvanen ja Eemeli Lehto vastailivat haastatteluuni järjestön edustajina Turusta.
Tämän kirjan ohessa kuuntelin ja katselin vanhoja Tigersin, Cavanin jne. keikkoja, koska ajattelin, että olisiko aika kullannut muistot. Ei ollut, etenkin nuo kaksi olivat sellaista sontaa, etten muistanutkaan niitä niin kamaliksi. Mutta näköjään silloin täällä läpi meni (muualla oikein ei). Mutta tämä tuli varmaan jo selväksi. Selailin myös joulun aikaan mutsin luona vanhoja Suosikkeja (Soundit muistan jo ulkoa!) ja se oli kyllä sitten jo kivempaa nostalgiaa. Pitää varmaan ottaa lehdet joskus lähempään tarkasteluun, vaikka jutut aika tyhjänpäiväisiä muistaakseni olivatkin.
