Lucy Adlingtonin kirja Auschwitzin ompelijattaret kertoo vaikuttavan tositarinan naisista, jotka ompelivat natseille viimeisen muodin mukaisia asuja säästyäkseen kuolemalta.
Kuinka kaupunkilainen saa elämänsä rakennettua maalaisyhteisössä? Kuinka hän selviää karkailevista hevosista, katoilevasta muurarista ja uuden elämänkumppanin etsimisestä?
Tämän kirjan ohessa kuuntelin ja katselin vanhoja Tigersin, Cavanin jne. keikkoja, koska ajattelin, että olisiko aika kullannut muistot. Ei ollut, etenkin nuo kaksi olivat sellaista sontaa, etten muistanutkaan niitä niin kamaliksi. Mutta näköjään silloin täällä läpi meni (muualla oikein ei). Mutta tämä tuli varmaan jo selväksi. Selailin myös joulun aikaan mutsin luona vanhoja Suosikkeja (Soundit muistan jo ulkoa!) ja se oli kyllä sitten jo kivempaa nostalgiaa. Pitää varmaan ottaa lehdet joskus lähempään tarkasteluun, vaikka jutut aika tyhjänpäiväisiä muistaakseni olivatkin.
