”Humpuukia ja hulluutta” uutuuskirja kertoo, miksi moderni taide sai Suomessa aikanaan torjuvan vastaanoton

Aiheeseen liittyvää

Viikon Kovin Biisi: VKB 18/24

Nämä kilpailijat kisaavat Viikon Kovimman Biisin tittelistä. Katso yksityiskohdat tästä.

Tapio Kujala valittu Taideyliopiston vararehtoriksi

Tapio Kujala valittiin Taideyliopiston koulutuksesta vastaavaksi vararehtoriksi. Valinnassa korostettiin hänen johtamiskokemustaan ja laajoja verkostoja.

Teurastamon kesä tarjoilee monipuolista ohjelmaa Helsingissä

Teurastamon kesä täyttyy moninaisista tapahtumista Helsingin sydämessä, joista nauttivat kaikenikäiset kaupunkilaiset.

Visuaalisen taiteen kehityshanke Vauhdittamo aloittaa Vaasassa

Suomen Kulttuurirahaston visuaaliseen taiteeseen keskittyvä Vauhdittamo-hanke starttaa Vaasassa sparraten pohjalaisia taiteilijoita ja tarjoten yleisöluentoja.

Malilainen musiikin legenda Oumou Sangaré palaa Suomeen pitkästä aikaa

Maliasta kotoisin oleva Grammy-palkittu Oumou Sangaré tuo syvän lauluäänensä ja karismaattisen läsnäolonsa Helsingin Savoy-teatteriin syyskuussa.

Jaa somessa

Jyrki Siukosen tutkimus Humpuukia ja hulluutta kokoaa yhteen sen, miten 1910-luvun moderni taide otettiin vastaan Suomessa – tai jätettiin ottamatta.

Mukaansatempaava ja runsaasti kuvitettu teos avaa ikkunan aikakauden väreillä ilottelevaan taiteeseen.

Jyrki Siukonen Humpuukia ja hulluutta.
Uuden taiteen vastaanotto 1910-luvun Suomessa
ISBN 978-951-858-599-5 Tietolipas 278SKS 2023 Sisällysluettelo Ilmestynyt.

Suomalaiset saivat mahdollisuuden tutustua uuteen kansainväliseen taiteeseen, kun helsinkiläinen taidegalleria järjesti vuosina 1914 ja 1916 kolme näyttelyä, joissa esittäytyi sittemmin maailmankuuluja modernisteja Saksasta ja Venäjältä, mukaan lukien Marc Chagall ja Wassily Kandinsky.

Näyttelyiden saama vastaanotto oli torjuva, paikoin jopa tyrmäävä. Monet Helsingissä esitetyistä teoksista ovat nykyisin huippumuseoissa eri puolilla Eurooppaa, Yhdysvaltoja ja Venäjää. Miksi uuden ja erilaisen taiteen hyväksyminen oli suomalaisille niin vaikeaa?

Jyrki Siukosen mukaansatempaava ja runsain teoskuvin varustettu tutkimus Humpuukia ja hulluutta tarjoaa näkymän taiteeseen ja taidekeskusteluihin, joissa ei säästelty värejä tai värikkäitä ilmaisuja. Kun kotimaan kriitikot kaipasivat taiteeseen räikeän sijaan hillittyä ja kokeilujen tilalle kotoisaa, ei kansainvälisille ”hullutuksille” ollut sijaa. Tulos oli se, että uutta torjumalla Suomen taide jäi vuosikymmeniksi muita jälkeen.

Kirja tarjoaa ensimmäisen kattavan kuvauksen 1910-luvun ulkomaisen taiteen vastaanotosta. Samalla se avaa aikakauden kriitikoiden näkökulmia monipuolisin tekstinäyttein. Esimerkiksi Pariisissa 1911 näkemistään kubistien teoksista kriitikko Ludvig Wennervirta kertoi suomalaisille seuraavasti:

”On sellaisia ’taideteoksia’, joittenka tarkoitus on tuiki käsittämätön, joissa on vaan hiukan väriä ja muutamia viivoja, joittenka olisi luullut aasin hännällään huiskineen kankaalle eikä ihmisen, jolla on järki tallella, maalanneen. Varsinkin näyttävät muutamat nuoret venäläiset taiteilijanalut keikailevan tällaisilla mahdottomuuksilla. On maalauksia, jotka esittävät omituisia kulmikkaita puunukkeja – ihmisiä ne eivät voi olla – [– –] Tällainen taide ei enää ole tervettä taidetta. Se on humpuukia, jollei sulaa hulluutta.”

Jyrki Siukonen on kuvataiteilija ja tutkija. Hän väitteli kuvataiteen tohtoriksi vuonna 2001 ja on sittemmin toiminut mm. Kuvataideakatemian professorina ja tutkijana.

Siukonen on julkaissut kirjoja sekä 1700-luvun kulttuurihistoriasta että 1900-luvun modernismista. Hänen teoksensa Mies palavassa hatussa (SKS) sai vuonna 2006 Laurin Jäntin säätiön palkinnon. Kuvataiteen valtionpalkinto Siukoselle myönnettiin vuonna 2017.

Lähde Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

spot_img