Pembroke kuoli 8.10.2021 ja tämä aika ohut kirja ilmestyi tänä vuonna. Ohuuteensa vaikuttaa tietysti tuo poislähtö, kuten epilogissakin todetaan (sen on muuten kirjoittanut Jarkko Jokelainen); loppuvuodet jäivät käsittelemättä.
Siltikin tämä on aika ohut, ilman tuota epilogia ja discografiaa vain n.220 sivua. Asiat käydään aika nopeasti ja monesta asiasta olisi ollut kiva lukea enemmänkin, esim. Wigwamin Dark Album-ajoista. Tässä todetaan vain, että bändiä ei oikeastaan silloin enää ollut.
No olen kyllä lukenut Mikko Meriläisen yli 500-sivuisen Wigwam-kirjan, ja siinä asiat varmasti oli selitetty tarkemmin. Se ilmestyi kylläkin jo 2006 (ja hieman päivitetty versio 2018), niin en siitä juuri mitään muista.
Itse Pembroken musiikista on sanottava, että siihen on tullut enempi tutustuttua vasta hyvin myöhään, kaiken maailman Reggae OK:t ja Nuku pommiin-sekoilut eivät kiinnostusta saaneet heräämään ja se kiinnostuskin koskee lähinnä Wigwamia.
Blues Sectionin Call me on your telephone on varmasti paras biisi, mitä 60-luvun Suomessa on tehty ja Wigwamin Freddie are you readyn kauniin rauhallinen tunnelma on jotain ainutlaatuista (itse asiassa Nuclear Nightclub tuli varmaan ekaa kertaa kuunneltua kokonaan ohimennen!), myös Kojon kanssa tehty So mean on todella kansainvälisen kuuloinen biisi (vaikka en haluaisi Kojoa kehua!).
Muutoin on suht vähiin jäänyt, vaikka olenkin aina pitänyt herran pehmeän kauniista äänestä. Itse asiassa kirjaa lukiessa tuli ihmeteltyä, miten helpolla miehen tie Suomipopin ykkösriviin kävi, noin niinkuin yhdessä yössä. Mutta onhan se varmasti eksoottista 60-luvun Suomessa olla englantilainen pitkätukka.
Nykyään voit olla vaikka avaruusolio, niin menestys ei ole taattu. Joo, eihän tässä kirjassa muuta vikaa ole, kuin osan asioista liian nopea ohitus. Noin niinkun päältähipaisuna menee kyllä, mutta on sen luokan legenda, etten ihmettelisi, vaikka laajempaa teosta olisi tulossa.
Saatavilla sidottuna.
-V. Vahtera
