Arvostelussa Alchemaster’s Apprentice – Electric Karelia

Aiheeseen liittyvää

PLASTIC TEARS: Motorhome

Herra jumala. Täytyy sanoa, että biisi on sellainen, että luulisi Andy Mccoyn olevan kateellinen. Plastic Tears tai lähinnä Miqu on kaikkia luonnonlakeja uhmaten jaksanut vetää Hanoi-Dogs D'amour-linjaa vuosikymmenet, ja vaikka on välillä itselläkin eräästä pikkuasiasta mennyt sukset ristiin joskus hamalla 90-luvulla, niin asiat sovittiin jossain Puntalan juomisillassa ajat sitten ja kyllä se niin on, että kyllä niitten toi nimi kannatti pitää. Syy on mielestäni selvä, tappiot voitoksi.

Viikon Kovin Biisi: VKB 44/24

Nämä kilpailijat kisaavat Viikon Kovimman Biisin tittelistä. Katso yksityiskohdat tästä.

Asko Jaakonaho: Kulta-aura (Aviador 2024)

Kulta-aura on villisti virtaava, satiirinen biofiktio tieteen ja taiteen kauhukakarasta Sigurd Wettenhovi-Aspasta (1870-1946). Eksentrinen oman tien kulkija on kirjansa ansainnut.

Hafezin runouden uutuus: Kätketyn kieli ja viinin välke

Hafezin runous ja persian kirjallisesta maailmasta on tehty uusi suomennos, joka esittelee runoilijan monimutkaista estetiikkaa ja yhteiskunnallista maailmaa.

Jaa somessa

Alchemaster’s Apprentice on vuonna 2013 Jyväskylässä perustettu orkesteri, ja useiden kokoonpanomuutosten jälkeen se toimii nykyään Turun alueella. Juuri ilmestynyt pitkäsoitto Electric Karelia on Alchemaster’s Apprenticen ensimmäinen omakustannejulkaisu.

Mielenkiintoni heräsi saman tien, kun luin bändin saatteesta, että Electric Karelia on “monipuolinen yhdistelmä progressiivista rockia, black- ja death metallia sekä psykedeliaa”. Ja kuten levyn nimi enteilee, levyn lyyriset teemat liikkuvat tieteis- ja fantasia-aiheissa sekä suomalaisen muinaisuskon ja Kalevalan teemojen ympärillä. Monipuolinen ja takuulla omaperäinen musikaalinen keitos on siis tarjoiluvadilla.

Bändin meininki tulee selväksi heti ensimmäisestä Deranged-kappaleesta, joka on kuin irkkubiisi helvetistä. Nopeatempoinen kappale alkaa rautalankamaisella introlla ja puhkeaa pian puhemaiseen murinaan. Alkujärkytyksen jälkeen alkaa jalka vispaamaan ja kertosäkeistöön mennessä olen myyty. Hyvältä kuulostaa!

Electric Karelia on kokonaisuutena melko erikoinen ja omaperäinen yhdistelmä rautalankaa, psykedelistä rockia ja örinälaulua. Rautalankavaikutteet ovat melko vahvasti läsnä jokaisessa biisissä, johtuen kitarasoundista ja soittotyylistä. Psykedelisyys nousee esiin lähinnä kitarasooloissa ja tietyissä kitaraefekteissä. Death/black metal -vaikutteet puolestaan laulussa, harvoissa tuplabasarikompeissa ja satunnaisissa kitarariffittelyissä. Biiseissä on vivahduksia irkkumusasta, kansanmusiikista ja iskelmästä. Tyylien yhdistelmä toimii yllättävän hyvin, vaikka erityisesti biisien säkeistöjen kähätys alkaa hiukan puuduttaa pidemmän päälle, vaikka laulusoundeja onkin käytetty monipuolisesti. Ja onhan laulupuolella myös hieman melodiaa levyn päätöskappaleessa Wanderlust.

Alchemaster’s Apprentice ja Electric Karelia on hyvän mielen musiikkia ainakin omasta mielestäni. Kyllähän tätä keikallakin, kuriositeettina jos ei muuten, kuuntelisi ja katselisi. Ymmärrettävästi bändi ei ole kaikkien makuun, mutta ainakin se on omaperäinen ja epätavallinen.
Kulttimainetta odotellessa!

spot_img