Suomalaisen showpainin kevään suurin tapahtuma, Omega piti viime lauantaina 11.6. yli 200-päisen yleisön äänekkäänä alusta loppuun.
Yksi illan kohokohdista oli joukkuemestaruudesta käyty ottelu, jossa Salomon Strid ja Septimus, eli Dynastia puolusti mestaruusvöitään FCF Wrestlingin tuoreinta joukkuetta, Paini-Weikkoja vastaan. Yleisön edessä tulikuumat Paini-Weikot onnistuivatkin lähtemään ottelusta uunituoreina joukkuemestareina!
Paini-Weikot koostuu pari vuotta sitten aloittaneesta Ken Kalliosta, joka on alusta lähtien osunut suoraan suomalaisen showpainiyleisön sympatiasuoneen, sekä aiemminkin Emotion Zinessä haastatellusta Jake Luupäästä, joka on ollut näkyvillä toiminnassamme niin showpainin kuin musiikinkin tiimoilta.
Luupää ja Kallio ovat toimineet joukkueena virallisesti nyt 3 kuukautta, mutta Weikkojen yhteinen matka alkoi sattuman kautta jo lähes vuosi sitten.
JAKE LUUPÄÄ:
”Me tehtiin FCF Wrestlingin kanssa ulkoilmatapahtuma Keran Halleilla osana Kera-kollektiivin kesätapahtumaa muistaakseni heinäkuussa 2021. Sain kunnian olla osana pääottelua, joka taisi olla kuuden henkilön joukkueottelu, eli 3-vs-3. Meidän hyvisten joukkue koostui minusta, Ken Kalliosta ja Ionista, kun taas pahikset olivat Juhana ’King Kong’ Karhula ja Dynastian silloinen kokoonpano, eli Regina Rosendahl ja Prinssi Make.
Me ei Kallion kanssa oltu aiemmin oikeastaan tehty painia yhdessä, kun molemmilla oli ollut siinä omat kuvionsa ennen tätä. Showpainia ylipäätään tehtiin aika vähän sillon, kun koronarajoitukset estivät jatkuvasti tapahtumien tai treenien järjestämisen. Sen verran muistan, että kerran olin treeneissä Kallion kanssa samaan aikaan, kun se oli just vasta joko debytoinut tai debytoimassa. Treenattiin jotain liikettä ja se potkaisi mua vahingossa suuhun ja tais hampaasta lohjeta joku ihan pienen pieni pala. Anyway, siinä me ollaan, päämatsissa. Karhula, Ioni, Make ja Regina ovat kevyesti Suomen, ellei jopa Euroopan parhaimpia painijoita, kaikki todella kokeneita pääottelijoita. Sit siellä on mä ja Kallio, eikä kummallakaan oo mitään vitun käryä siitä, mitä ollaan tekemässä. Molemmille pääottelussa painiminen ja se vastuu koko tapahtuman huipentumisesta meidän matsiin oli täysin tuntematonta. Tuntui, ettei meillä oo mitään asiaa sinne, joten kuten arvata saattaa, jännitettiin molemmat sitä koko touhua ihan järjettömästi. Pelättiin varmaan, ettei pysytä noiden veteraanien perässä. Kyllähän tommoset tunnelmat yhdistää, ja se matsikin meni muistaakseni tosi hienosti kummallakin. Jännitys ja onnistumisen tunne on ihan omiaan luomaan siteitä ihmisten välille.
Mut se tärkein juttu, mitä kukaan ei osannu ennustaa oli se ihan järjetön kemia mikä meillä luonnostaan oli. Sen huomasi matsin aikana ja myöhemmin videoista ja kuvista, et nää kaverit näyttää hyvältä yhdessä ja tää on jotain sellasta mikä olis typerää jättää hyödyntämättä. Tarinallisesti siihen oli myös sopiva paikka just oikeeseen aikaan, oltiin kertomassa seuraavalla kaudella tarinaa, johon mun hahmolle tarvittiin kaveri.”
KEN KALLIO: ”Jake oli ehdottomasti yksi kokeneita painijoita, joita katsoin ylöspäin heti siitä lähtien, kun olin tavannut hänet ensimmäisen kerran. Minulle showpainissa ylipäänsä on tärkeää painijoiden välinen kunnioitus. On hienoa, että FCF:ssä vallitsee valtaisa kunnioitus koko rosterin kesken. Muistan myös Jaken mainitseman välikohtauksen treeneissä ennen kuin olin edes debytoinut. Otin Jaken minulle tekemän liikkeen jotenkin väärin vastaan ja onnistuin telomaan siinä enemmän Jakea itseään. Silloin tuntui siltä, että minulla on vielä todella pitkä tie valmiiksi showpainijaksi.
Niin vain olin kuitenkin päässyt lokakuussa 2020 debytoimaan FCF:n kehässä. Huomasin nopeasti, että yleisö oli vahvasti puolellani, kun yritin taistella eteeni asetettuja hyvin ylivoimaiselta tuntuvia vastustajia vastaan. Oli hienoa tuntea yleisön valtaisa tuki ja ’Hiiohoi’-huudot joka kerta, kun astuin kehään. Kesällä 2021 Keran Halleilla järjestetyssä tapahtumassa koitti sitten poikkeuksellinen tilaisuus. Olin sitä ennen paininut lähinnä yksilöotteluissa, mutta nyt pääsin Jaken ja Ionin kanssa pääotteluun Juhana ’King Kong’ Karhulaa ja Dynastiaa vastaan. Matsi oli hurja, ja sain siinä myös ensimmäistä kertaa urallani kokea voiton tunteen, kun ottelun lopuksi Ioni selätti Regina Rosendahlin.
Voittoakin tärkeämpää oli se, että tuona päivänä tajusin löytäneeni uuden ystävän. Yhteispeli Jaken kanssa tuntui sujuvan käsittämättömän hyvin heti ensihetkestä lähtien, ihan kuin meidät olisi tarkoitettukin joukkueeksi! Oli mahtavaa päästä painimaan Jaken kanssa yhdessä ja toivoin, että siihen tulee jossain kohtaa mahdollisuus uudestaan.”
JAKE LUUPÄÄ: ”Marraskuussa 2021 olin sit ykköshaastajana FCF:n mestaruudesta silloista mestaria Karhulaa vastaan. Matsi käytäisiin Turussa mun kotiyleisön edessä. Niin hyvässä kun pahassakin ikimuistoisesta Turun tapahtumasta oonkin tänne jo kertonut aiemmin . Siellä Kallio oli mulla sit managerina ja taidettiin tehdä meidän eka treenivideokin tätä varten, mut ei oltu vielä joukkue sillon. Mestaruus jäi silloin saavuttamatta, ja toistaiseksi jatkoin vielä yksilöpainijana.
Ideana oli, että sen matsin jälkeen mun hahmo menetti taistelutahtoaan, mitä Kallio yritti sit kaivaa esiin Rocky-henkisellä treenimontaasilla joulukuun Talvisota XV -tapahtumaa varten, jossa mulla oli matsi Sebastian Vauhkosta vastaan SISU8-turnauksen finaalissa. Siellä tuli kumminkin uudestaan turpaan, ja Luupää lähti kyyneleet silmissä estradilta. Takahuonehaastattelussa taisin vähän tönäistä Kallioo kun se yritti tulla tsemppaamaan tai jotain. Alkuvuoden olin kokolailla hiljaa myös somessa. Rajoitukset piti taas alkuvuodesta 2022 huolta, ettei paljon tapahtumia ollut, joten hiukan siinä oli sellasta jännitettä, et miltähän Luupään mielenmaisema näyttää tällä hetkellä.”
KEN KALLIO: ”Syksyn aikana minusta ja Jakesta tuli hyvät ystävät, ja yritin tsempata Jakea mahdollisimman paljon tärkeissä otteluissa FCF:n mestaruudesta ja SISU8-turnauksen voitosta. Ikävä kyllä niissä ei voittoa Jakelle tullut, ja Jaken hahmossa alkoi syksyn aikana näkyä myös uudenlaista synkkyyttä, mitä ei aikaisemmin ollut havaittu. Jake tuntui turhautuvan siihen, että kerta toisensa jälkeen hän joutui pettymään ystäviksi luulemiinsa ihmisiin – ja samalla myös itseensä. Turussa ja erityisesti Talvisodassa meidän välille alkoi tulla jännitettä. Jake ei halunnut kuulla tsemppauksiani ja selityksiäni siitä, että vielä koittaa hetki, kun kaikki kääntyy hyväksi. Talvisodan jälkeen Jake tosiaan tönäisi mua takahuoneessa, kun yritin lohduttaa häntä, ja seuraaviksi kuukausiksi jäi auki se, missä tilassa ystävyytemme oli.”
JAKE LUUPÄÄ: ”Rajoitukset purettiin jälleen kerran ja tän vuoden ensimmäinen Wrestling Show Live! -tapahtuma päästiiin järjestämään 12.3.2022. Ennen sitä meitä kuvattiin taas treeniksellä alkaen vähän samaan tyyliin kun aiemmat treenivideot, mut tällä kertaan Kallion kaikesta hypetyksestä huolimatta päädyin vähän retuuttamaan sitä ja haastamaan sen matsiin maaliskuun WSL:ssä.
Ja täytyy sanoa, että se matsi olikin sit taiteellisesti kovinta, mutta myös haastavinta kamaa mitä on tullut painittua. Matsin idea oli siis se, et mun hahmo käy läpi aikamoista epäonnistumisen tunnetta, epävarmuutta ja identiteettikriisiä. Ja koska mun hahmon tunteenkäsittelykyvyt on mitä on, se toi ne esiin aggressiona. Se yleisön edessä nähty historia Luupään hahmolla sopi siihen täydellisesti. Kaikki keihin se on luottanut on sen tavalla tai toisella pettäneet, ja nyt se pukee omaa tuskailuaan ja epävarmuuttaan siihen ajatukseen, että parempi pitää Kallio etäällä vaikka sit nyrkein, ettei se pääse pettämään. Oikeasti Luupää ei vaan enää kokenut ansaitsevansa ketään pitämään sen puolia.
Sen verran täytyy kehuskella, että en kyllä muista, onko niin monitasoista ja monimutkaista tarinaa aiemmin kerrottu ainakaan suomalaisessa showpainissa. Yleisökin oli aivan rikki, kun ei ne tiennyt enää ketä kannustaa. Matsi sit päättyi Kallion ensimmäiseen yksilövoittoon ikinä, mikä oli itsessään tosi siisti juttu! Matsin jälkeen oli vielä pieni jännite, että astuukohan Luupää nyt lopullisesti sen reunan yli ja kääntyy ekaa kertaa urallaan pahikseksi, mutta kaikkien, myös minun, helpotukseksi koko setti päättyi halaukseen ja uuden joukkueen muodostamiseen.”
KEN KALLIO: ”Ennen WSL:ssä nähtyä Jaken ja minun välistä ottelua oli päällä aikamoinen jännite. Jake oli käynyt treeniksellä käsiksi minuun, koska ei enää jaksanut uskoa siihen, että ystävyydestä kenenkään painijan kanssa on hänelle mitään apua. Se oli tietenkin hurja käänne, ja otteluun tultaessa yleisö oli selvästi kahtiajakautunut. He eivät olleet tottuneet näkemään sellaista aggressiivista ja puhtaasti vihaista Jakea kuin näkivät kehässä. Minullekin tuo ottelu oli aivan mieletön kokemus. En uskonut, että pääsisin koskaan tekemään mitään sellaista showpainikehässä. Lopulta oli tietenkin mahtavaa, että ottelu päättyi, kuten kaikki olivat toivoneet: Jaken ja minun ystävyyden voittoon.”
JAKE LUUPÄÄ: ”Dynastiahan me haastettiin ekan kerran joukkuemestaruuksista välittömästi ton meidän välisen matsin jälkeen, mut se taisi kestää kaikki 2 minuuttia ennen kuin oltiin katoillamme. Se ei kuitenkaan paljon haitannut, oltiin nyt uus joukkue ja tunnemyrskyt oli saatu selätettyä. Tuoreena joukkueena päästiin tekemään tässä kevään mittaan muutama matsi, joista varmaan mieleenpainuvin oli matsi Team Bodyslamia vastaan, eli Michael Fynneä ja Emeritusta vastaan, jotka on Tanskan showpainin ehdotonta kärkikastia. Se oli molemmille kaiken kaikkiaan todella hieno ja opettavainen kokemus. Keväällä myös Kallio nappas yllätysselätyksen Septimuksesta, jolla tarinallisesti tienattiin meille Omegaan joukkuemestaruusmatsi.
KEN KALLIO: ”Jake jättää tässä toki mainitsematta sen, että Dynastian ensimmäinen voitto meistä ei tullut kovin reilusti. Olimme juuri halanneet Jaken kanssa kehässä ja juhlimassa yhteisen ystävyyden vahvistumista, kun Dynastia tuli paikalle ja käytännössä varoittamatta hyökkäsi meidän kimppuumme. Että ei sitä kovin reiluksi mestaruuspuolustukseksi voi sanoa, ja siksi varmasti monille yleisössä jäi olo, että he haluaisivat nähdä, miten tasaväkisessä matsissa meidän ja Dynastian välillä kävisi. Kevään aikana oli hienoa kasvattaa painikokemusta Jaken kanssa. Harmillisesti Jake missasi yhden tapahtuman ollessaan sairaana, mutta toisaalta siellä sitten onnistuin yllätysselätyksellä Septimuksesta nappaamaan meille Omegaan joukkuemestaruusottelun.”
JAKE LUUPÄÄ: ”Sit se Omega sieltä saapui ja sitä varten oltiin treenattu kovaa, tiedettiin, että nyt on pistettävä parastaan. Shemeikka hienosti sanoi, että Omega on se kevään isoin showpainitapahtuma, meidän painikauden päätös, eikä sinne tulla enää kokeilemaan, vaan sinne paikka ansaitaan ja siellä on suoritettava sen mukaisesti. Oltiin myös yksi niistä kolmesta ottelusta, jotka sai oman hypevideon tapahtumassa, eli ilmassa oli todellakin ison ja tärkeän matsin tuntua. Tehtiin myös promoa ja treenimontaasia, kumpikin joukkue pisti kyllä kaiken tähän peliin. Septimus julkaisi runokirjankin tätä varten! Nyt oli se todellinen näytön paikka, onko meistä joukkueeksi ja pystytäänkö me suorittamaan sen hypen tasolla, mikä ollaan onnistuttu ympärillemme luomaan. Täytyy myös pistää merkille, että stressin määrä oli aika kova, olin siinä pitkin viikkoa aika kireänä, ja täytyy myöntää, etten oo Kalliotakaan nähnyt niin hermostuneena aikasemmin.
Sit kun päästiin itse matsiin, niin kyllähän se vaan siitä sujui, kumpikin joukkue tuntui tuovan kehään ihan parastaan! Loppuvaiheessa matsia Septimus niittas mut ulos kehästä, joten en livenä nähnyt mitä kehässä oli meneillään. Möllöttelin siellä lattialla, kun kuulen tuomarin laskevan kolmeen. Sit meni pieni hetki ennen kuin tajusin, et se on Panama (Paini-Weikkojen sisääntulobiisi) mikä soi ja tää yleisö on noussut tuoleiltaan ja pitää aivan järjetöntä meteliä. Kompuroin kehään ja siinä Kallio tuijottaa leveä hymy ja samalla jokseenkin pöllämystynyt ilme kasvoillaan. Tuomari kiikuttaa meille vyöt ja alan tajuamaan, että mehän ollaan nyt joukkuemestareita. Kyllähän siinä itku pääsi 200 ihmisen edessä. Saatiin vielä viimeiset hurraukset ja ”Paini-Paini-Paini-Witun-Weikot” chäntti. Tää ilta, tää matsi ja tää hetki tulee aina olemaan jotain erityistä mulle, sellanen mitä käy päässään uudestaan ja uudestaan. Helvetti, miten kaunis päätös aivan upealle ja erityselle tarinalle. Kun kattoo tätä koko painivuotta ja kaikkea mitä se on pitänyt sisällään, niin en kyllä tiedä pystyisikö tämmöistä tällaisenaan kokonaisuudessaan kirjoittamaan etukäteen ilman, että antaisi tilaa niille orgaanisesti tapahtuville asioille. Showpaini on tarinankerrontaa, se on ennaltasovittua, mutta se on myös todellista elämää ja sen tilanteita mukailevaa ja ne tunteet on todella aitoja. Se hetki mitä me jaettiin 200 ihmisen kanssa, oli kaikille meistä showpainia aidoimmillaan.”
KEN KALLIO: ”Jake sanoi tässä lopussa kaiken oikeastaan niin hienosti, ettei minulla ole tähän mitään lisättävää. En pysty vieläkään edes kuvailemaan sanoilla sitä tunnetta, mitä koin muutaman sekunnin aikana kehässä, kun tajusin, että olimme todellakin voittaneet joukkuemestaruudet yli 200-päisen valtavasti riemuitsevan yleisön edessä. Onneksi sain kokea sen kaiken juuri Jaken enkä kenenkään muun kanssa.”
– K. Lukkarila
