Stefan Jarl: Ett anständigt liv (1979)

Aiheeseen liittyvää

PLASTIC TEARS: Motorhome

Herra jumala. Täytyy sanoa, että biisi on sellainen, että luulisi Andy Mccoyn olevan kateellinen. Plastic Tears tai lähinnä Miqu on kaikkia luonnonlakeja uhmaten jaksanut vetää Hanoi-Dogs D'amour-linjaa vuosikymmenet, ja vaikka on välillä itselläkin eräästä pikkuasiasta mennyt sukset ristiin joskus hamalla 90-luvulla, niin asiat sovittiin jossain Puntalan juomisillassa ajat sitten ja kyllä se niin on, että kyllä niitten toi nimi kannatti pitää. Syy on mielestäni selvä, tappiot voitoksi.

Taina Niemelle Savonia-palkintoehdokkuus!

Taina Niemi on saanut Savonia-palkintoehdokkuuden koukuttavalla esikoisromaanillaan Ämpärikesä. Teos käsittelee nuoruuden haasteita ja on täynnä toivoa.

Tero Saarinen Companyn tiedotustilaisuuteen kutsu: Uusi kantaesitys ja muutoksia tiedossa

Tero Saarinen Companyn uusi kantaesitys ja ulkomaanvierailut esittelyssä tiedotustilaisuudessa Kaapelitehtaalla.

Taapelitaivas voitti Toisinkoinen-palkinnon

Anu Kolmonen voitti Toisinkoinen-palkinnon romaanilla Taapelitaivas, joka käsittelee elämää syrjäytyneenä maaseudulla.

Squarepusher – Dostrotime (Warp 2024)

IDM- ja braindance-genrejen yksi pioneereista Squarepusher on työstänyt korona lockdownien aikana Dostrotime-albumiaan meidän kaikkien onneksi.

Jaa somessa

Tämä dokumentti ilmestyi vuonna 1979 ja on jatkoa kymmenen vuoden takaiselle Dom kallar oss mods -dokkarille. Tätä näytettiin hetken Suomenkin teattereissa nimellä Huumeinen elämä, mutta ilmeisesti tätä ei ole julkaistu dvd:llä eikä vhs:llä täällä; ruotsinkielisen vhs:n löysin joskus Turun torilta. Koko trilogia on julkaistu dvd:llä 2001 (mukana -93 julkaistu kolmas osa), mutta en tiedä, onko siinä suomenkielisiä tekstityksiä.

Kyseessä on siis aika rankka nistikuvaus 70-luvun Ruotsista. Tuossa 60-luvun mustavalkojutussa ollaan vielä viattomasti pilven ja viinan pauloissa, mutta kovien huumeiden tulo Ruotsiin 70-luvun alussa muutti näiden miesten ja naisten elämän. Lähes kaikki ovat heroiininarkomaaneja, pääosassa ovat ekan osan tavoin Gustav ”Stoffe” Svensson ja Kenneth ”Kenta” Gustafsson, joka poikkeuksellisesti pysyttelee pilvessä ja viinassa. Tuttuja latuja mennään, naiset elävät prostituutiolla ja miehet ryöstöillä. Ja karua katseltavaa tämä on, koska tyypit ovat todellisia, monet kuolevatkin parin-kolmen viikon aikana tehdyissä filmauksissa, enemmän kuin tässä näytetään, itse asiassa ainoa ketä kuolleena näytetään on Stoffe, joka kuolee 28-vuotiaana T-centralenin vessaan, kuten moni muukin kaltaisensa.

Välillä leffassa hänellä on hyviäkin päiviä, kun hän on lapsensa ja ex-vaimonsa kanssa esim. eläintarhassa, soittaa pojalleen tekemänsä laulun ja käy Kentan kanssa keilaamassa ja juopottelemassa. Silloin pojilta menee kyllä välit lopullisesti poikki, koska Kenta yrittää saada puhuttua Stoffea irti heroiinista. Mutta eihän siitä tietysti mitään tule ja se onkin viimeinen kerta, kun he tapaavat. Kuultuaan ystävänsä kuolemasta Kenta nappaa kirveen ja lähtee etsimään tyyppiä, jolta Stoffe aineen sai, mutta lopulta heittää kuitenkin kirveen läpi ikkunan. En tiedä, onko oikein suositella tätä leffaa, tai kyllä on, tämä ei ole menettänyt vuosikymmenien varrella lainkaan tehoaan ja asiathan taitavat olla nykyään vielä huonommin.

Tästä tehtiin vielä kolmas osa Det sociala arvet vuonna 1993, jossa puhuvat hengissä olevat ja heidän lapsensa. Tässä nähtävistä tyypeistä Bo Landegren, joka kuoli vuonna 1981 32-vuotiaana, näytteli vuonna 1976 Beck-elokuvassa Mannen på taket eli Komisario Beck tähtäimessä. Rooli on lyhyt ja eihän hänen juuri tarvitse näytelläkään, sillä hän on siinä nisti ja ihan samannäköinen kuin tässäkin (roolihahmon nimikin on Pundar-Bosse, eli nisti-Bosse). Sven-Åke Dyhlen (Skåning), joka nähdään tässä usein piikittämässä, eli yllättävän pitkän elämän ja kuoli vasta 70-vuotiaana vuonna 2016. Kenta taas teki muiden töiden ohella uran laulajana ja oli siinä erittäin arvostettu, vaikka äänensä aika raaka olikin. Hän oli myös Ruotsin euroviisukarsinnoissa vuonna 1980 biisillä Utan att fråga ja sijoittui kuudenneksi. Kenta kuoli 54-vuotiaana 2003 ja hänestä tehtiin dokumentti Kenta lever vuonna 2020. Hän esiintyi myös rikoselokuvassa Den magiska cirkeln vuodelta 1970, jossa tuottajana oli Jarl. Stoffen kanssa hän on mukana myös elokuvassa (dokkarissa) Du gamla, du fria vuodelta -72. Häneltä jäi vaimo ja poika. Tämä elokuva löytyy Youtubesta englanninkielisellä tekstityksellä nimellä A Respectable Life.

-V. Vahtera

spot_img