Rakastetun kirjailijan ravisuttavan koskettava kirja perheestä, kipeistä muistoista ja totuuden löytämisestä.
Vidar on irtisanottu opettajan työstään välikohtauksen vuoksi. Samaan aikaan hän löytää perheensä vanhan kesäasunnon puhelinnumeron. Hän soittaa numeroon huvikseen, mutta puheluun vastaakin hänen kauan sitten kuollut isänsä.Vidar on soittanut kesäkuun 17. päivään vuonna 1986. Hän soittaa lapsuutensa hetkeen puhelun yhä uudestaan ja uudestaan. Hänen on selvitettävä, mitä tuona kesäisenä päivänä tapahtui.Totuudenkaipuu saa Vidarin ylittämään rajan toisensa jälkeen. Ja kun silmukka Vidarin ympärillä kiristyy, syöksyy tarina taiturimaisesti kohti kipeimpiä perhesalaisuuksia.
Schulman on kirjoittanut maagisessa realismissa kylpevän, psykologiseksi trilleriksikin äityvän vaikuttavan teoksen. Kirja on kuin yhdistelmä Paluu Tulevaisuuten-leffaa ja unenomaisen houreisia Lynch-tuotoksia. Nerokkaasti rakennettu kiristyvä verkko Vidarin mielenterveyden musertuessa lapsuuden traumoihin liian syvälle uppoutuessaan on todella viihdyttävää ja jopa kuumottavaa luettavaa. Samaistuin tarinaan monessa kohdassa, mutta varsinkin lapsen tuntemiin tunteisiin epäluotettavan vanhemman aiheuttamasta jännityksestä. Kirjan soundtrackiksi suosittelen Boards of Canadan uusinta levyä Infernoa, sen hurmeisen tummat ja nostalgiset sävyt täydentävät kirjan 80-lukuista tarinaa täydellisesti.
Mikko Ihalainen
