Arvostelussa: Folkjykä – Hajo-EP

Aiheeseen liittyvää

Viikon Kovin Biisi: VKB 27/24

Nämä kilpailijat kisaavat Viikon Kovimman Biisin tittelistä. Katso yksityiskohdat tästä.

Brazen Forgery julkaisi toisen singlen syksyllä ilmestyvältä EP:lta

Dark metal -projekti Brazen Forgery julkaisi toisen singlen syksyllä...

Atomic Berries uudelleenlämmittää vuodentakaista eurojyystöään

Taas on se hetki, kun Atomic Berries -yhtye julkaisee uutta musiikkia. Nyt oma lehmä ojassa tai ainakin hyvin voideltuna, juuri silmäilemäsi artikkeli kertoo, mistä...

Viikon Kovin Biisi: VKB 28/24

Nämä kilpailijat kisaavat Viikon Kovimman Biisin tittelistä. Katso yksityiskohdat tästä.

Epämmattimainen mestari Jake Luupää sooloili toisen metallisinglensä

Emotion Zinen jo lähes vakiovieraaksi kutsuttava Jake Luupää on...

Jaa somessa

”Hieno sävellys ja upea matka sinne muistojen kalareissulle. Niihin harvoihin hetkiin elämässäni, jolloin minäkin olen sanaton. Tietäjät tietää.”

[yasr_visitor_multiset setid=1]

”Folkjykä on tamperelainen folkin rajoja rikkova laulaja-lauluntekijä, jonka tekemisissä yhdistyvät folkin lisäksi esimerkiksi räppi, runous, kurkkulaulu ja vahva DIY-henki. Vuodesta 2017 toimineen artistin tuntomerkkeinä ovat kitaravirtuositeetti ja monipuolinen äänenkäyttö. Turhaa hinkkaamista vältetään ja musiikin annetaan elää ja olla intensiivistä.

Hajo-Ep:llä käsitellään ilmastonmuutosta, rikkinäisyyttä, historiaa ja sen erilaisia tulkintoja. Peruspopin aiheita siis! Soittimina julkaisulla kuuluu akustisen kitaran lisäksi esimerkiksi turkkilainen nauhaton banjo cumbus, kantele ja erilaisia perkussioita aina djembestä uunipeltiin. Tervetuloa matkalle!”

Otan tarjotun matkalipun haasteen muodossa vastaan ja olen lentää heti selälleni, sillä Hajo-EP:n avausbiisi 2050 kääntää negatiivisilla fiiliksillä alkaneen päiväni heti positiivisen sävyiseksi. Tästä biisistä tulee vahvat Pekka Streng -vibat ja niitä viboja on nykypäivänä itselleni harvoin saatavilla.

Mielikuvamatkani on käynnistymässä ja yhtäkkiä huomaankin istuvani veneessä Saaristomerellä, kauniina alkukesäisenä aamupäivänä. Aurinko lämmittää kasvojani, mutta viileä tuuli tekee sen verran viimaa, että lämmittelen kämmeniäni puristamalla niitä yhteen sisäreisiäni vasten, veneen liikkuessa.

Kuulen luonnon äänet, 2050:n soinnin seasta. Katselen vihertävää uutta kaislaa ja pohdiskelen syntyjä syviä. Mikään ei häiritse minua juuri nyt. Aika pysähtyy. En kuule puhelintani, enkä edes halua kuulla. Tämä hetki on minun, vain minun ja kalastuskaverini.

Hieno sävellys ja upea matka sinne muistojen kalareissulle. Niihin harvoihin hetkiin elämässäni, jolloin minäkin olen sanaton. Tietäjät tietää.

Ekarakuanza-kappale lataa kroppaani tanssienergiaa ja saan todella taistella voimakasta rytmissä liikkumisen haluani vastaan. Nyt käydään kyllä korkealla yläilmoissa, pilvien yläpuolella… Svengi käy jalkoihin ja koko kroppaani. Minähän en tanssi, mutta ilmarumpalointia en voi välttää. Rytmi vie minut yhä enempi mukanaan. Kohta huomaan naputtavani rytmiä pöytäänkin. Ehkä sitä voisi pari tanssiaskeltakin…

Tyttö-biisi on todellinen sävellyksen, soittamisen/laulamisen ja sovittamisen taidonnäyte. Jedi-tason tekemistä jossa shamanismin henki on läsnä ja biisi (3.06) tuntuu todella paljon lyhyemmältä, mitä itseasiassa onkaan.

Ajankulku vaan tuntuu nopeutuvan kuunnellessa. Tämä kappale ansaitsisi ihan oman arvostelunsa, mutta uskon samalla, että Folkjykä itsekin on sitä mieltä, että DIY-hengen nimessä tehtäväni on saattaa yhteen hän ja hänestä vielä tietämätön kaltaiseni kuulija, jolla on tapana kokea tarjoiltu musiikki henkilökohtaisena kokemuksena eli jonkinlaisena subjektiivisena matkana eikä sille matkalle ole aina järkeä kirjoittaa etukäteen määränpäätä, ainakaan liian tarkasti.

Toki Folkjykästä riittäisi analysoitavaa vaikka kuinka pitkästi ja jossain kohtaa toivonkin, että saamme Emotion Zineen häntä haastateltua.

Mutta sitä ennen, lähde sinäkin matkalle!

Folkjykä verkossa

– K. Lukkarila

spot_img