COCKNEY REJECTS & ÄPÄRÄT, Tullikamarin klubi, Tampere 21.10.2023

Aiheeseen liittyvää

The Record Of My Life #40: POPEDA – Svoboda

Juho Rintarunsala on Etelä-Pohjanmaalta, Teuvan kunnasta maailmaa tähyävä lyyrikko,...

Viikon Kovin Biisi: VKB 03/25

Nämä kilpailijat kisaavat Viikon Kovimman Biisin tittelistä. Katso yksityiskohdat tästä.

Vic Hyland – Music, Magic and NLP (Softwood Books 2023)

Musiikki on mielestäni vähän niin kuin magiaa, parhaimmillaan sillä voi vaikuttaa kuuntelijan tunnetiloihin tai saada jopa lihakset liikkeelle. Muusikko, opettaja, terapeutti ja kitaristi Vic Hyland on kirjoittanut inspiroivan ja käytännönläheisen teoksen luovuudesta ja kuinka maagisella maailmankatsomuksella on paljon annettavaa musiikille.

The Orphan bändin debyyttialbumi Hard On For Chaos ulkona nyt

The Orphanin debyytti-albumi Hard On For Chaos on Pohjoisen...

PETRI LAHTI: The Rolling Stones – 60 vuotta Rollareita (Readme.fi) 2024

Tämä Rollari-kirja keskittyy yhtyeen keikkoihin Suomessa ja mitä täällä heistä kirjoitettiin. Kun ottaa huomioon, että bändi oli Suomessa ensi kerran jo 1965 ja millainen tämä maa on ollut vielä 80-luvullakin, niin tottakai huvittavia tapauksia mukana on.

Jaa somessa

Cockney Rejects kuulemma tekee viimeistä kiertuettaan ja tuli sitten parille keikalle tännekin. Vaikealta tuntuu uskoa, että bändi tähän lopettaisi, sen verran hyväkuntoiselta bändi vaikutti. Toisaalta Tienhaaran Marko muistutti, että ainakaan veljespari Jeff (tai Stinky Turner) ja Mick Geggus ole kai edes kuuttakymmentä, mikä on aika outoa, kun bändi aloitti jo 1978. Illan aloitti Äpärät, joka oli parempi kuin muistinkaan, joskus on tullut nähtyä ainakin. Alkuperäisiä ei ole enää mukana kuin laulaja Ipe. Omien biisien lisäksi tuli ainakin Blitzin Razors In The Night.

CR tuli aika energisenä lavalle. Kyllähän niitä hittibiisejä tuli, muistaakseni heti ekana eka single Flares’n’slippers ja aika alussa mun mielestä bändin paras biisi The Power And The Glory. Sen levyn jälkeen ei bändiä ole niin aktiivisesti tullut seurattuakaan, koska seuraava levy (mikä kyllä löytyy) oli tylsää rockia ollut Wild Ones ja sen jälkeen tuli pari hevilevyä (toinen Rejects-nimellä), jonka jälkeen bändi pitikin n. 10 vuoden tauon ja palasi onneksi 2000-luvulla vanhaan tyyliin. Viime vuoden Power Grabia ei ole tullut paljon kuultua, mutta hyvä sekin kuulemma on. Bändi oli todella kovassa iskussa ja oli parempi kuin viimeksi samassa paikassa nähtynä n. 5 vuotta sitten, vaikkei se silloinkaan toki huono ollut. Nyt oli porukkaakin enemmän paikalla.

Ainoa, mikä tuppasi vähän ärsyttämään, oli Turnerin jatkuva varjonyrkkeily, ekaksi se oli ihan hassua. Mutta tämä nyt oli pientä. Encoren aikana tuli lähdettyä pois, että pääsee tuonne jonnekin Tampereen perukoille. Jäi sitten ainakin Oi Oi Oi kuulematta (eihän se tullut normaalissa setissä?). Mutta joo, tuttuja oli paljon ja jos sitä voi eduksi sanoa, niin paikan kalja on sen verran hintavaa, että tuli juotuakin vain kaksi. Kyllä tämän vieläkin menisi keikalle kokemaan, bändissähän on lähes alkuperäinen kokoonpano, veljekset ovat luonnollisesti olleet mukana koko ajan ja basisti Vincent Riordan tuli mukaan ensisinglen jälkeen. Hän on tosin ollut välillä poissa, mutta palasi 2015, kun edellinen basisti Tony Van Frater kuoli sydänkohtaukseen.

-V. Vahtera

spot_img