EDDIE & THE HOT RODS: Guardians of the legacy/Secret smile (demo) (Hiljaiset Levyt HIKS-082) 2022

Aiheeseen liittyvää

Kirottua: Sukellus Korkeajännityksen maailmaan

Eräitä suosikkejani ovat aina olleet toiseen maailmansotaan liittyvät sarjakuvat, joiden juonikuviot siirtyivät aikoinaan hiekkalaatikolle kavereiden ja muovisotilaiden näyteltäviksi.

Anders Fager: Pohjoiset kultit – Kauhukertomuksia

Anders Fagerin esikoisteos on hyytävällä tavalla riemukas kauhukokoelma.

Arvostelussa Tapani Rinne & Juha Mäki-Patola: Open

Kappaleet ovat harmonisia kudelmia ja äänimaisemia, jotka huokuvat rauhallisuutta, vaikka kasvavatkin välillä voimakkaisiin tuntemuksiin.

Tulenkulkijat: En enää jaksa hengittää

Upeinta tässä teoksessa on laulajan kaihoisasta jopa suoranaiseen raivoon yltyvä preesens ja tämä pakottaa minut kuuntelemaan kappaleen useampaan kertaan sekä...

Arvostelussa Rat Trap – Sulla ei aikaa oo (EP)

"Nyt ollaan siis perusasioiden äärellä ja näinä aikoina, mitä...

Jaa somessa

Sanoisin näin, että perinteen jatkajat ovat erittäin hyvällä asialla ja tämän perusteella Rods voi nousta pitkästä aikaa ties minne.

Yhtyeen laulaja Barrie Masters kuoli lokakuussa 2019, mutta hänen läheisensä ja yhtyeen fanit kannustivat yhtyettä jatkamaan. Yhtyeessä ei ole nykyään yhtään alkuperäisjäsentä, mutta tämä kokoonpano on (uutta Chrodsin basistia Mic stoneria lukuunottamatta) hyvin pitkäikäinen ja onhan rumpali Simon Bowley alkuperäisrumpali Steve Nicolin veljenpoika!

Basisti Ian ”Dipster” Dean alkoi laulajaksi ja bassoon tuli siis Stoner.

Uuden singlen A-puoli on kunnianosoitus Mastersille ja yhtyeen faneille ja sen on tehnyt Stoner.

Eddie & The Hot Rods

Täytyy sanoa, vai onko tämä ilkeää, että biisi on parasta mitä bändiltä olen kuullut sitten kolmannen LP:n Thrillerin parhaiden biisien jälkeen ja se tuli jo 1979!

2006 tuli kylläkin loistava kappale Why should I care, mutta biisi on kitaristi Holgarthin vanhan bändin Pete The Meat & The Boysin biisi (hänen tekemänsä kuitenkin).

Guardians of the legacy kulkee vanhassa punk- ja rock-hengessä ja poissa ovat minua usein hämänneet rhythm’n’blues -vaikutteet. Biisi on ollut netissä jo jonkin aikaa, mutta sai nyt onneksi vinyylijulkaisunkin.

Samanniminen LP on kuulemma tulossa myöhemmin tänä vuonna. Dipsterin tekemä B-puoli on sitten taas ja Mastersin aikaista tuotantoa; netissä pyörii hänen laulamansa vuoden 2012 liveversio. Tässä laulaa Dipster, mutta näköjään demoversio tämäkin on, vaikka kuulostaakin ihan täydeltä tavaralta. Tämäkin biisi on parempaa kuin mihin bändi on pitkään aikaan pystynyt ja ihmettelenkin, miksei tätä julkaistu jo aiemmin.

Sanoisin näin, että perinteen jatkajat ovat erittäin hyvällä asialla ja tämän perusteella Rods voi nousta pitkästä aikaa ties minne.

– V. Vahtera

spot_img