EDDIE & THE HOT RODS: Guardians of the legacy/Secret smile (demo) (Hiljaiset Levyt HIKS-082) 2022

Aiheeseen liittyvää

Sonqo: When the Leaves Fall

Kun sydän sanoo, että jotain on tehtävä, niin silloin rohkeimmat tarttuu toimeen.

Michael Monroe 60-vuotiskeikka & Hanoi Rocks – Where’s my Taxi Driver?

Hanoin biisit nostattavat tukkani pystyyn. Tai sitten joku on lisännyt olutmukiini tuntemattomia substansseja. Paitsi että en juonut olutta tällä välillä. Jes, juuri tätä olin odottanut!

Neljä erilaista nuorta löytää toisensa sairaalamaailmassa: Osaston tähti on Uuteen lastensairaalaan sijoittuva tarina ystävyydestä

Kun 11-vuotias Lilja joutuu leikkauksen vuoksi sairaalaan, pysähtyy hänen normaaliarkensa täysin. Sairaala kuitenkin osoittautuu yllättävien uusien ystävyyssuhteiden syntypaikaksi.

Viiden nuoren juutalaisnaisen koskettava tarina

Anna-Leena Perämäen viisi pienoiselämäkertaa sisältävä teos nostaa Anne Frankin rinnalle muita, vähemmän tunnettuja holokaustin kokeneita juutalaisnuoria.

Jaa somessa

Sanoisin näin, että perinteen jatkajat ovat erittäin hyvällä asialla ja tämän perusteella Rods voi nousta pitkästä aikaa ties minne.

Yhtyeen laulaja Barrie Masters kuoli lokakuussa 2019, mutta hänen läheisensä ja yhtyeen fanit kannustivat yhtyettä jatkamaan. Yhtyeessä ei ole nykyään yhtään alkuperäisjäsentä, mutta tämä kokoonpano on (uutta Chrodsin basistia Mic stoneria lukuunottamatta) hyvin pitkäikäinen ja onhan rumpali Simon Bowley alkuperäisrumpali Steve Nicolin veljenpoika!

Basisti Ian ”Dipster” Dean alkoi laulajaksi ja bassoon tuli siis Stoner.

Uuden singlen A-puoli on kunnianosoitus Mastersille ja yhtyeen faneille ja sen on tehnyt Stoner.

Eddie & The Hot Rods

Täytyy sanoa, vai onko tämä ilkeää, että biisi on parasta mitä bändiltä olen kuullut sitten kolmannen LP:n Thrillerin parhaiden biisien jälkeen ja se tuli jo 1979!

2006 tuli kylläkin loistava kappale Why should I care, mutta biisi on kitaristi Holgarthin vanhan bändin Pete The Meat & The Boysin biisi (hänen tekemänsä kuitenkin).

Guardians of the legacy kulkee vanhassa punk- ja rock-hengessä ja poissa ovat minua usein hämänneet rhythm’n’blues -vaikutteet. Biisi on ollut netissä jo jonkin aikaa, mutta sai nyt onneksi vinyylijulkaisunkin.

Samanniminen LP on kuulemma tulossa myöhemmin tänä vuonna. Dipsterin tekemä B-puoli on sitten taas ja Mastersin aikaista tuotantoa; netissä pyörii hänen laulamansa vuoden 2012 liveversio. Tässä laulaa Dipster, mutta näköjään demoversio tämäkin on, vaikka kuulostaakin ihan täydeltä tavaralta. Tämäkin biisi on parempaa kuin mihin bändi on pitkään aikaan pystynyt ja ihmettelenkin, miksei tätä julkaistu jo aiemmin.

Sanoisin näin, että perinteen jatkajat ovat erittäin hyvällä asialla ja tämän perusteella Rods voi nousta pitkästä aikaa ties minne.

– V. Vahtera

spot_img