KARI SUIHKONEN: Meitä on minussa monta (Hiljaiset Levyt HIKI-088) LP 2025

Aiheeseen liittyvää

If Anything, Suspicious & Aleksi Myllykoski – Aleatoric Psychoacoustic Frequencies (Signature Dark 2025)

Käsillä on albumi-kollaboraatio, jota kukaan ei osannut odottaa. Andérs Friden (In Flames) ja Aleksi Myllykoski (RinneRadio) löivät hynttyyt yhteen lukuisten vierailevien instrumentalistien kanssa ja loivat upean sinemaattisen levyn, jossa voi kuulla viitteitä jazzista, ambientista, postrockista ja downtemposta.

Viikon Kovin Biisi: VKB 06/25

Nämä kilpailijat kisaavat Viikon Kovimman Biisin tittelistä. Katso yksityiskohdat tästä.

Last days here – Pentagram-solistin selviytymistaistelu

AppleTV:n syvälleluotaava dokumentti kertoo Pentagram-solistin Bobby Lieblingin voimallisesta kamppailusta...

The Record Of My Life #41: W.A.S.P. – W.A.S.P.

Koska Shannonin Crazy Days -kipale toi juuri toisen Viikon...

Anyalan uusi single ja video kritisoivat aggressiivisesti maailman tilaa

Metalcoren lähettiläs Anyala on julkaissut uuden singlen ja videon...

Jaa somessa

Tämähän voisi olla kamalaa sekameteliä. Jotain tällaista ajattelin ensin. Syy on se, kun mietin omia levyttäneitä ja demon tehneitä bändejä. Jos ne koottaisiin yhteen, siellä olisi ainakin poppia, 77-punkkia, hardcorea ja akustista hempeilyä. Latauksessa oli kolme biisiä ja kaksi vakuutti sen verran, että tämä LP piti saada. Ennestään tuttu ei ole kuin Swellheads, jonka kanssa oltiin samalla Tangerine Recordsin kokoelmakassulla, ja niminä myös Sad Circles ja Slice, koska nuo kolme tekivät yhdessä kokoelma-LP:n Pet Moped.

Kaikissa soitti siis Suihkonen. Tähän on koottu Suihkosen yhtyeitä vuosien varrelta herran 60-vuotispäivien kunniaksi. Ekana on Suvi Suihkonen Ja Kallonkutistajat. Biisi Mestariteos ei oikein vakuuta, se on liian pitkä ja tasapaksu kappale. Jossain kohdissa tulee sentään mieleen lopunajan Ratsia. Seuraava Suvi Suihkosen (eli Karin) sooloesitys Down on paljon parempi. Tämä ei siis ole mikään akustinen sooloesitys, vaan hän soittaa itse kaikki soittimet. Nokiperkeleen Aurinko on yhtä sekava kuin on yhtyeen nimikin. Biisin nimi on kyllä hauska: Tötsyt mankelihuoneessa. Pushrods kuulostaa sitten kunnon glamgaragelta (mitä se sitten onkin) ja biisistä tulee mieleen monikin yhtye, melodiasta joku Stivin juttu, Lordsillahan on tuon niminen biisikin (Pretty Baby Scream). Niin on Curellakin.

Puolen ehdottomasti paras yhtye on Anglia. Tätä voisi kuunnella enemmänkin, yksi CD on näköjään tehty 2001. Tulee mieleen vanha kunnon 77 punk. Tässä taas ainoa vika on biisin lyhyys (1.39). Piskin Kun olin kuollut perustuu Uuno Kailaan runoon. Kun netissä ensin selailin levyn biisilistaa, toivoin, että kyseessä olisi suomennos Rudin biisistä When I Was Dead. No, tämä on ihan kivan rauhallista menoa ja kun tiedän, että Kauko Röyhkä on saman runon levyttänyt, niin kyllä tätä mieluummin kuuntelee ja vielä mieluummin kuin Kaukon 500kg Lihaa -yhtyettä, joka Kailaan runoja enemmänkin levytti.

Nokiperkeleen Aurinko päättää puolen hieman selkeämmällä biisillä Demonit. Kallonkutistajat on B-puolen biisillä Eronneet paljon paremmassa vedossa kuin A-puolella. Biisistä tulee mieleen Juliet Jonesin Sydämen hitaat kappaleet ja tekstikin voisi olla Hyypän tekemä. Sitten on vuorossa Adventtilaulu uusin sanoin eli Helvetin porteilla Suihkosen soittaessa taas kaikki instrumentit. Maaseudun Tulevaisuus teki muinoin biisin myös, vaan enpä muista siitäkään kauheasti diganneeni. Slice on sitä 90-luvun indiepoppia, josta muistan ainakin Supperheadsin. Ihan kivoja biisejä, kuten tämäkin, suuremmin määrin ei moista silloinkaan jaksanut. Biisi on siltä Pet Mopedilta, mistä löytyykin bändin ainoat levytykset.

Seuraavaksi Kallonkutistajat esittää ehdottomasti parhaan biisinsä, Sisällissota, tällä levyllä. Laulusta tulee mieleen Jyri Honkavaara ja biisikin on kivan suora keskitempoinen rytistys. Sad Circles soittaa myös biisin Pet Mopedilta. Tämä on parempaa kuin Slice, biisi ei ole ihan niin siihen aikaan sidottu kuin Slicen esitys. Tämähän kuulostaa itse asiassa tosi hyvältä. Bändille näköjään vain on käynyt huonosti, neljästä jäsenestä vain Suihkonen on hengissä.

Swellheads esittää biisin Tangerinelle 1994 tekemältään EP:ltä. Bändi on parempi kuin muistinkaan. Hitto vie, laulaja Jouni Tammisen ulosanti kuulostaa välillä Morrisseyltä, mutta onneksi vain välillä. Alex on hänen tekemänsä ja hyvällä vauhdilla etenevä tarttuva popbiisi. Sitten on taas Suvin hidasta tunnelmointia lyhyessä biisissä Hyvä homma. Anglia ei ole ihan samassa vedossa kuin A-puolella, mutta kun biisin nimi on Paul Westerberg, se vie jo pitkälle. Ja tämä ei tosiaan ole huono, mutta rummut tekisivät tästä paremman ja tästäkin olen laulussa aistivinani Honkavaaran haamun, jostain Hefty Load -ajalta. Levyn päättää taas Piskin Kailaan runoon sävelletty Syysaamu.

No kyllä tästä sitten aika sekava tunne tuli. Ehkä se on hyvä, että Suihkosen bändit eivät kuulosta toisiltaan (ehkä nuo Pet Mopedin bändit voi jotenkin tyyliltään yhdistää). Mutta toisaalta se tekee myös sen, että ainakin minulle joidenkin helvetin hyvien biisien (Anglia, Swellheads, Sad Circles, KK: Sisällissota nyt ainakin) vastapainoksi tässä on sellaista tavaraa, mitä ei kyllä kestä kuunnella (Nokiperkeleen Auringon eka biisi ainakin ja tuo Adventtilaulu-versio). Loput jäävät siihen väliin, eli menevät taustamusana. Kyllä se taitaa kuitenkin voiton puolelle jäädä. Toki olisi mukavampaa kuunnella vaikkapa Sad Circlesin tai Swellheadsin tuotantoa tässä mitassa, näiden biisien perusteella ainakin.

-V. Vahtera

spot_img