Keikka-arvio: Murheenlaakso plays Mana Mana / Lyijykomppania / Black Totem

Aiheeseen liittyvää

Haastateltavana Ruma Planeetta -rockyhtye

Tänään minulla on ilo haastatella helsinkiläistä yhtyettä nimeltä Ruma Planeetta. Yhtye kertoo tyylilajikseen rockmusiikin.

THE DICKIES: Blink 183/Clean money (Cleopatra CLO 3366) 2022

Dickies on ollut enemmän tai vähemmän kasassa yli 45 vuotta. Välillä on ollut hiljaisia kausia ja muutama traaginen kuolemakin on yhtyeen piirissä tapahtunut, esimerkiksi Chuck Wagon ei ollut kuin 24 kun ampui itsensä.

The Record of My Life #16: Blackpink – Born pink

Tämän tekstin on kirjoittanut Mila Kallio. Lehdessä hän vastaa toimitukseen liittyvistä asioista ja muunmuassa tämän The Record of My Life -palstan pyörittämisestä.

Apulanta ja Maija Vilkkumaa palkittiin Radio Suomirockin legendaarisella elämäntyöpalkinnolla

Radio SuomiRockin vuosi 2022 on paketoitu perinteisin menoin Eläköön SuomiRock! -palkinnoilla. Tänä vuonna pokaali elämäntyöstä ojennettiin Apulannalle ja Maija Vilkkumaalle.

Digitoidun lehtiaineiston tutkimuskäyttö jatkuu vuosina 2023–2027

Kansalliskirjaston digitoimien sanoma- ja aikakauslehtien tutkimuskäytön mahdollistava uusi sopimus on solmittu vuosiksi 2023–2027. Sopimus koskee mukana olevia yliopistoja ja korkeakouluja.

Jaa somessa

23.9.2022 Apollo Turku

Mana Manan Totuus palaa -levyn 30-vuotisjuhlakiertue saatiin vihdoin parin vuoden koronan ja muun sairastelun jälkeen liikkeelle ja Apolloon Turkuun. Keikan lämmittelijänä toimivat paikallinen Black Totem ja suomenkielisen raskaan rokin pioneeri Lyijykomppania. Harmikseni pääsin paikalle vasta Black Totemin keikan loppusoinnulle, joten valitettavasti en heidän keikastaan osaa muuta sanoa, kuin että yleisö näytti pitäneen kuulemastaan. Yhtyeen näkeminen Danzig-vertauksineen, olisi kiinnostanut kovasti, mutta se jää nyt ikävä kyllä toiseen kertaan. 

Murheenlaakso 30-vuotisjuhlakiertue Turku Apollo
Kuva Elsa Wellamo

Illan toisen orkesterin, Lyijykomppanian, olin nähnyt ilmeisesti edellisen kerran vuonna 2005, sillä laulaja-kitaristi oli vaihtunut sillä välin. Yhtye oli pukeutunut illan juhlan vaatimalla tavalla pukuihin, kravatteihin ja suoriin housuihin, ja charmantin julkisivun lisäksi myös musiikillinen ulosanti oli mitä parhainta. Soundit olivat jykevät ja laulaja-kitaristi Vuorisen äänikin muistutti hyvällä tavalla yhtyeen alkupään kokoonpanosta tutun Timo Rautiaisen korkeahkoa laulurekisteriä. Erityisesti korviini jäivät soimaan kappaleet Helsinki palaa!Maallistuneita Ajatuksia/Taivaallisten siipien alla -kombo ja tietysti ikivihreä Jaloviinamies.

Murheenlaakso 30-vuotisjuhlakiertue Turku Apollo
Murheenlaakso: Tumppi Moilanen ja Kaltsu Kuosmanen (kuva Elsa Wellamo)

Varsinaisen pääesiintyjän keikka saatiin käyntiin ajallaan, kun kulttiorkesteri Mana Manan musiikkia esittävä yhtye, Murheenlaakso, kipusi lavalle. Ja miestä olikin kuin sientä sateella: massiivinen kokoonpano koostui neljästä kitarasta, koskettimista, bassosta, rummuista ja laulusta. Alkuperäisestä Mana Mana -yhtyeestä mukana olivat ainoat elossa olevat jäsenet, kitaristi Otra Jehkinen ja basisti Tumppi Moilanen. Loput miehistöstä olivat enemmän tai vähemmän vierailevia tähtiä. Koska keikka juhlisti 30-vuotiasta klassikkoalbumia, odotetusti kaikki Totuus palaa -levyn kappaleet soitettiin. Lisäksi eksyttiin ainakin yhden biisin ajaksi myös uudemmalle Murheen laakso -levylle. Keikka alkoi nimikkokappaleella. Aluksi laulaja Kimmo “Kaltsu” Kuosmasen irvistely yleisölle vaikutti hämmentävältä, mutta lopulta se vain kuului asiaan ja sopi biisien sanomaan.

Vaikka neljän kitaran kvartetti vaikutti ensi näkemältä hieman yliampuvalta, sopivasti sovitettuna se osoittautui luomaan hyvän vastineen Totuus palaa -albumissa kuuluviin kitaravalleihin. Yksikään kitara ei ollut liikaa. Otran tavaramerkiksi kehittynyt itämaistyyppinen melodiamaalailu soolokitaralla oli virheetöntä ja kuultiinpa parissa kohdassa jopa kahden soolokitaran harmonioita, jollaisia en kyllä aiemmin ole orkesterin keikoilla kuullut. Koskettimet eivät liiemmin läpi miksauksesta kuuluneet, mutta enpä niitä osannut kaivatakaan. Useammassakin kappaleessa meni, Kaltsu Kuosmasen sanoin, roska silmään, kun Manan Manan lauluntekijän Jouni Mömmön lyriikat upposivat kuulijaan.

Murheenlaakson keikka oli kaiken kaikkiaan väkevä esitys ja se onnistui täydellisesti vakuuttamaan ainakin minut orkesterin kovasta soittokunnosta. Keikka loppui biisillä, josta Otran loppuspiikin mukaan koko Mana Mana alkoi: Paniikki on ekstaasin veli. Tähän oli hyvä lopettaa.

– K. Kallio

spot_img