The Record Of My Life #1: Ratsia – Elämän syke

Aiheeseen liittyvää

Sonqo: When the Leaves Fall

Kun sydän sanoo, että jotain on tehtävä, niin silloin rohkeimmat tarttuu toimeen.

Michael Monroe 60-vuotiskeikka & Hanoi Rocks – Where’s my Taxi Driver?

Hanoin biisit nostattavat tukkani pystyyn. Tai sitten joku on lisännyt olutmukiini tuntemattomia substansseja. Paitsi että en juonut olutta tällä välillä. Jes, juuri tätä olin odottanut!

Neljä erilaista nuorta löytää toisensa sairaalamaailmassa: Osaston tähti on Uuteen lastensairaalaan sijoittuva tarina ystävyydestä

Kun 11-vuotias Lilja joutuu leikkauksen vuoksi sairaalaan, pysähtyy hänen normaaliarkensa täysin. Sairaala kuitenkin osoittautuu yllättävien uusien ystävyyssuhteiden syntypaikaksi.

Viiden nuoren juutalaisnaisen koskettava tarina

Anna-Leena Perämäen viisi pienoiselämäkertaa sisältävä teos nostaa Anne Frankin rinnalle muita, vähemmän tunnettuja holokaustin kokeneita juutalaisnuoria.

Jaa somessa

Tältä levyltä Ratsiaa ovat coveroineet mm. Klamydia (Täynnä elämää) ja Yö (Täältä tulee yö, tietenkin) ja Ratsialle on tehty myös tribuuttilevy, jossa on 12 bändiä. Listoilla levy ei noussut sijaa 23 korkeammalle, mutta minulle ja monille muille tämä on varmasti Suomen kovimpia tai peräti kovin LP.

Tätä ennen oli pikkukakrulle tietenkin ehtinyt kolahtaa jo esim. Clash, Ramones, Pelle ja myös tämän yhtyeen eka LP. Kuitenkin, naapuritalossa asui eräs rikkaampi kaveri ja hän sattui usein kyselemään, mitä levyjä kannattaisi ostaa. Siinä sai sitten äänitettyä ne itselleen, kun ei tuota rahaa oikein ollut. Yksi niistä levyistä oli tämä ja olin heti ensitahdeista täysin myyty, tämä on ehkä parasta, mitä olen koskaan kuullut.

Samaan aikaan ilmestynyt Pellen Moottoritie tuli myös kulutettua puhki enkä sitä jaksa kuunnella enää, mutta tämä soi vieläkin. Hankin tämän itselleni vähän myöhemmin Anttilan alelaatikosta viidellä markalla, koska levy joutui sinne aika pian.

Elämän syke ei saanut ilmestyessään marraskuussa 1980 kauhean innostunutta vastaanottoa, mutta on eittämättä noussut ajan myötä klassikoksi, onhan siitä tehty muutamakin uusintapainos, viimeisin avattavilla kansilla 2021. Aikoinaan levy tyrmättiin mm. Soundissa 1/1981 täysin ja esim. Rudin biisistä Sä vain kirjoitettiin, että se alittaa jopa Dannyn ja Armin saavutukset!

Ratsia Elämän syke

Kappaleet

Levyn aloittaa Honkavaaran Ruumis ja sielu ja raju ja nopea aloitus onkin. Heti käy selväksi, että Jyri meinaa tulla huoneeseesi huutamaan, sen verran antaumuksellista on miehen ulosanti. Seuraavana on tämä ”Danny ja Armi”-biisi Sä vain. Ei tämä nyt mitään sellaista ole, mutta Kun sä tanssit-biisin ohella levyn heikoin esitys. Rudin ääni Jyriin verrattuna ei kuulosta kovinkaan vakuuttavalta ja biisi on liian pitkä noinkin yksinkertaiseksi sävellykseksi.

Tässä onkin mielestäni levyn ainoa heikkous; nimittäin liika demokratia. Jyri oli halunnut, että muutkin tekevät biisejä (ekalla ainoastaan Rudi oli osallistunut yhden tekoon) ja tässä kaikki ovatkin jollain lailla olleet säveltämässä tai sanoittamassa kappaleita. LP:llinen Jyrin tekeleitä olisi ehkä ollut meikäläiselle jopa liikaa, siis loistavuudessa, heh, ja kuulin ettei hänellä silloin olisi oikein enempää biisejä ollutkaan.

Ruotuun palataan Jyrin Päiviä ja öitä -biisissä, joka on jälleen nopeaa uuden aallon melodista puolta. Sanoitus on rakkaushöpinää, mutta Jyrin laulamana biisi kuulostaa aidolta ja tunteella tehdyltä. Rudi’s reggae on Rudin biiseistä se parempi, josta on vuosien myötä tullut jopa jonkinlainen klassikko. Biisi on siis reggaeta, paitsi kertosäkeessä mennään rockin puolelle. Tämäkin on aika pitkä biisi, mutta tässä tapauksessa se ei haittaa. Kuulin, että tämä ei alunperin ollut mikään reggae-biisi ja ehkä Näkä & con 2000-luvun versio on lähempänä alkuperäistä sovitusta. Mutta hyvä on, että tässä on tuota reggaeta, näin pitkänä tämäkin olisi voinut olla aika tylsä suorana rockina.

Sitten on vuorossa levyn ainoa lainabiisi Ikuinen rakkaus (luulet vain) eli Buzzcocksin I don’t mind huomattavasti nopeampana kuin alkuperäinen Jyrin tekstillä. No biisihän on tietty hyvä, kuten alkuperäinenkin, mutta ehkäpä täytebiisi kuitenkin. A-puolen päättää levyn toiseksi paras kappale (jos noita parhaimpia voi järjestykseen laittaa) Täynnä elämää. Tässä on Clashin All the young punksin mieleen tuovan sävellyksen lisäksi Jyrin todella hienot elämänmyönteiset sanat, jossa kerrotaan, ettei saa luovuttaa, vaikka kaikki tuntuisikin epätoivoiselta. Tämä sai nimibiisin ohella armon jopa tuossa Soundi-lehden arvostelussa.

Kakkospuoli

Kakkospuolen avaa singlenäkin ilmestynyt selväksi hittibiisiksi tehty Täältä tulee yö (taisi olla jopa listaykkönen). Biisi on Springsteeniä, uutta aaltoa ja Spector-soundia yhdistelevä todella tarttuva kappale. Laulu on jälleen vahvaa ja taustaköörissä olivat kuulemma kaikki studiossa olleet. Vierailevina soittajina ovat saksofonisti Jone Takamäki ja pianisti Brandy Ruokonen.

Sitten on vuorossa rumpali Pasi Kuusjärven laulama ja sanoittama Nuku vaan, sävellyksen ovat tehneet kitaristi Juha Aunola ja Honkavaara. Kuusjärvi onnistuu laulussaan Rudia paremmin, mutta todellakin, Jyriin verrattuna aika valju esitys. Sävellys kuitenkin pelastaa paljon ja biisi sopii levylle ihan hyvin. Seuraavana on vuorossa levyn oudoin esitys Kun sä tanssit, jossa säveltäjinä ovat Rudi, Honkavaara ja levyn tuottanut Vaavin Kari Hipponen, sanoituksen ovat tehneet Hipponen ja Honkavaara. Kappale on, no, discoa ja aika puuduttava kuuntelukokemus.

Tähän biisiin yhtye kuitenkin palasi vielä kolmannella levyllään Jäljet, jossa siitä on vielä tylsempi versio. Ruokonen soittaa biisissä klavinettia ja polymoogia. Ei enkeleitä on Kuusjärven ja Honkavaaran sanoitus ja Honkavaaran sävellys ja levyn parhaimmistoa (taas). Biisin sävellys etenkin loppu tuo mieleen Stiff Little Fingersin ja siihenhän Ratsiaa usein verrattiinkin, tuosta lopusta minulle ainakin tulee mieleen Tin soldiersin lopetus ”Sign away your life”, jota hoetaan kuin tässä ”Ei enkeleitä” samojen sointujen soidessa alla.

Levyn lopetus on kuitenkin sen kovista biiseistä kaikkein kovin, eli nimibiisi. Tässäkin Jyri on tulla kaiuttimista läpi ja biisin teksti kertoo taas siitä, että periksi ei anneta, ”vaikkette usko meihin”. Tämän kuulin joskus juuri alkaneessa Rockradiossa aika tuoreena ja jumankauta kun teki vaikutuksen. Yhtyeen hienon tuotannon ehkäpä kirkkain timantti.

Suunnanmuutos

Tämän levyn jälkeen yhtye kuitenkin pian muutti täysin suuntaa ja alkoi ottaa mallia jostain Joy Divisionista ynnä muista, Rudi ei uudesta suunnasta tykännyt ja hän vaihtui Kari Starckiin, Ruokonen tuli vakituiseksi koskettimiin ja tehtiin vielä yksi LP, Jäljet, joka ei ole huono, mutta niin erilaista, että karkotti loputkin kuulijat ja yhtye hajosi jo vuoden -81 lopulla (tuo LP ilmestyi 1982).

Mutta palatakseni vielä Elämän sykkeeseen. Sen loistavasta tuotannosta vastaa siis Kari Hipponen ja tästä innostuneena halusimme hänet kymmenisen vuotta myöhemmin oman levymmekin tuottajaksi. Syynä oli myös se, että olin tehnyt englanninkielisen version Täältä tulee yöstä, jonka piti ilmestyä singlenä, mutta ei jostain syystä ilmestynyt. Kannet olivat valmiina ja kai luvatkin ja Jyrikin kuulemma tykkäsi versiosta.

Vaikutteita

Tämä levy siis on vaikuttanut omiin tekemisiini hyvinkin paljon. Meillä on myös Ratsia-coverbändi Kaatopaikan Enkelit ja viime keikalla soitimme tämän levyn alusta loppuun ja se tullaan tekemään elokuussa uusiksi (tai onkohan jo tehty, kun tämä julkaistaan). Minun piti hankkia tästä 2009 CD-versio, koska tämä on ehkä eniten soittamani vinyyli ja päässyt sellaiseen kuntoon, että päätin päästää sen eläkkeelle.

Tältä levyltä Ratsiaa ovat coveroineet mm. Klamydia (Täynnä elämää) ja Yö (Täältä tulee yö, tietenkin) ja Ratsialle on tehty myös tribuuttilevy, jossa on 12 bändiä. Listoilla levy ei noussut sijaa 23 korkeammalle, mutta minulle ja monille muille tämä on varmasti Suomen kovimpia tai peräti kovin LP.

– V. Vahtera

spot_img