Islantilainen Sjón (s. 1962) on mielenkiintoinen tapaus kulttuurikentällä yleisesti ja undergroundissa.
Sjón on urallaan kirjoittanut läjäpäin romaaneja, runokirjoja ja näytelmiä. Lisäksi hän on tehnyt yhteistyötä Björkin kanssa ja ehtinyt näiden kaikkien juttujen ohella käsikirjoittaa marginaalisempia elokuvia. Oscar-palkintokin oli lähellä Dancer in the dark-elokuvan musiikin tiimoilta.
Ensimmäisen romaaninsa hän väsäsi jo teininä ja vielä kun tyyppi maalailisi Vatikaanissa kappeleiden kattoja, sekä keksisi ikiliikkujan, häntä voisi pitää renessanssinerona.
Niin ja näiden kaikkien projektien välissä hän onnistui nappaamaan Pohjoismaiden kirjallisuuspalkinnon vuonna 2005 teoksellaan Skugga-Baldur, joka onkin tällä kertaa Emotion Zinen suosittelunostona.
Tyttö, kettu ja paholainen
Sjónin Skugga-Baldur on mielenkiintoinen teos. Se on vain vähän päälle sata sivua pitkä, mutta siitä löytyy syvyyttä paljon enemmän kuin monesta tiiliskiviromaanista. Kirjan tarinassa yhdistyy erikoisella tavalla 1800-luvun jälkipuoliskolla sattunut haaksirikko, pirullinen kettuja jahtaava pappi ja epätoivoon sortuvan tieteilijän kehitysvammainen kasvattityttö.
Päällimäisinä teemoina ovat pitkälti moraaliset ja eettiset kysymykset, joita Sjón kuvaa sujuvasti mm. kansantarujen ja faabeleiden kautta juonikuvioita enempää paljastamatta. Konsepti on siis vähintäänkin omalaatuinen ja tapahtumien ajankohdasta riippumatta aihepiiri pätee hyvin nykypäiväänkin. Myös tyyliltään opus on mielenkiintoinen, sillä se liikkuu oikeastaan romaanin ja runoteoksen välimaastossa. Proosarunoudesta ei ole kuitenkaan kyse, sillä Skugga-Baldur on ehta pienoisromaani häilyvästä olomuodostaan huolimatta.
Lennokasta kerrontaa
Kun nämä kaikki asiat summaa yhteen, voisi kuvitella Skugga-Baldurin olevan vaikealukuinen tai sekava kokonaisuus. Mutta päinvastoin! Ilmaisu on kerrassaan ilmavaa ja pistää lukijan mielikuvituksen liikkeelle. Oli mukavaa huomata ajatusten karkailevan positiivisella tavalla teosta ahmiessa.
Skugga-Baldurin pariin kannattaakin uppoutua parikin kertaa, sillä sen monitahoisesta tarinasta piisaa pohdittavaa pidemmäksikin aikaa. Eli isot suositukset voin antaa, jos sinua kiinnostaa edes vähänkin omaperäisempi kerronta, myyttiset aiheet ja Pohjoismainen kansanperinne.
Lisäksi Sjónin CV on tosiaan sen verran mammuttimainen ja monipuolinen, että jos tämä kirja kolahtaa tajuntaasi, kannattaa ehdottomasti tsekata hänen muuta tuotantoaan!
– K.Leijala
