Dickies on ollut enemmän tai vähemmän kasassa yli 45 vuotta. Välillä on ollut hiljaisia kausia ja muutama traaginen kuolemakin on yhtyeen piirissä tapahtunut, esimerkiksi Chuck Wagon ei ollut kuin 24 kun ampui itsensä.
Näistä huolimatta bändissä on vielä 2 alkuperäisjäsentä ja se on yllättävää, useimmin näissä veteraanibändeissä on ehkä yksi, aina ei sitäkään.
Täytyy sanoa, että yhtyeen tyyli ei ole muuttunut lainkaan vuosien varrella ja jos vähän onkin, niin Phillipsin ääni on sen verran omaperäinen, että ne kuulostavat samalta, näin kärjistettynä. No, itse asiassa nämäkin biisit on äänitetty joskus ajat sitten, mutta julkaistaan vasta nyt.
Yhtye aloitti soittamalla enimmäkseen punkversioita esim.Paranoidista ja yllättäen nämä menestyivätkin Englannin listoilla (yhtye itse on USAsta). Jos joku nyt ei tiedä, niin Dickiesin punk on aika huumoripitoista ja popvetoista, tuo lauluääni on kyllä sellainen, että klassisen tyhmä lause rakastaa tai vihaa pitää tässä paikkansa. Itse tykkään ja Dickies on tehnyt monia hienoja popkappaleita.
Nyt ei olla ihan parhaimmillaan. A-puolella taitaa olla jotain tekemistä melkein samannimisen bändin kanssa, mutta Philipsin artikulointi on välillä sellaista, etten jaksa edes yrittää ottaa selvää. Biisi ei kyllä jää mieleen muutamankaan kuuntelun jälkeen.
B-puoli on sentään parempi, mutta siinä ollaankin taas vieraalla maaperällä, Clean money on Elvis Costellon biisi vuodelta 1980. Dickiesin viimeisin studio LP on peräti vuodelta 2001, jonka jälkeen ei ole tullut kuin pari singleä ja nekin ihan viime vuosina, mutta kai ne ovat merkkejä, että jotain enemmänkin voisi tapahtua. Ja vaikken tästä sinkusta pahemmin innostukaan, on se taattua Dickiesia ja hyvä, että bändi on olemassa. Ai niin, tämä single ilmestyy vasta joulukuussa, mutta oli jo YouTubessa kuuntelussa.
– V. Vahtera
