TIMO KALEVI FORSS:Leevi And The Leavings – Hittitehtaan Tarina (Like, 2022)

Aiheeseen liittyvää

If Anything, Suspicious & Aleksi Myllykoski – Aleatoric Psychoacoustic Frequencies (Signature Dark 2025)

Käsillä on albumi-kollaboraatio, jota kukaan ei osannut odottaa. Andérs Friden (In Flames) ja Aleksi Myllykoski (RinneRadio) löivät hynttyyt yhteen lukuisten vierailevien instrumentalistien kanssa ja loivat upean sinemaattisen levyn, jossa voi kuulla viitteitä jazzista, ambientista, postrockista ja downtemposta.

Viikon Kovin Biisi: VKB 06/25

Nämä kilpailijat kisaavat Viikon Kovimman Biisin tittelistä. Katso yksityiskohdat tästä.

Last days here – Pentagram-solistin selviytymistaistelu

AppleTV:n syvälleluotaava dokumentti kertoo Pentagram-solistin Bobby Lieblingin voimallisesta kamppailusta...

The Record Of My Life #41: W.A.S.P. – W.A.S.P.

Koska Shannonin Crazy Days -kipale toi juuri toisen Viikon...

Anyalan uusi single ja video kritisoivat aggressiivisesti maailman tilaa

Metalcoren lähettiläs Anyala on julkaissut uuden singlen ja videon...

Jaa somessa

”Leevi oli sellainen yhtye, jota ei kakarana hurjana punkkarina voinut kuunnella, tai ainakaan sellaista ei voinut myöntää”

Miehen Gösta SundqvistLeevi And The Leavingsin Dynamo-kirjasta on 5 vuotta. Osin tässä käsitellään samoja asioita, ja on tullut parit muutkin Leevi-Gösta-kirjat luettua, mutta se ei haittaa tippaakaan.

Muistan myös etenkin musamaailmasta ja muutenkin paljon asioita, joita suurinta osaa ei edes tarvitsisi, mutta monesti on silti hauskaa lukea esim. vanhoja Soundeja tai vaikkapa 50. kertaa vanhat Asterixit.

Hittitehtaan tarvina -arvostelu

Ja vaikka ”hieman” eri asia onkin, tämän yhtyeen tuotanto on aika tuttua ja osaan monet biisit ulkoa, mutta silti niiden pariin on kiva silloin tällöin palata.

Leevi oli sellainen yhtye, jota ei kakarana hurjana punkkarina voinut kuunnella, tai ainakaan sellaista ei voinut myöntää. Noin 14-vuotiaana rupesi tajuamaan, että hei voinhan kuunnella muutakin musaa mistä tykkään, eikös se ole punkin tarkoitus. Silloin aloin kuunnella tarkemmin Göstan tekstejä ja etenkin myöhemmin kävi selväksi, että ne ovat enemmän punkkia kuin monella punkbändillä.

Kestosuosikiksi minulle tuli erityisesti RinTinTin (se nyt ei tod. ole punkkia!), jota halusin eräällä baaritiskillä kuulla aina, vaikka myyjä ihmetteli syytä, kun rupean kuitenkin aina itkemään. Totesin, että just siksi.

Bändillä on niin paljon hyviä biisejä, että mitäs niistä sen enempää minun jauhamana. Tässä kirjassa vain kerrotaan levyistä kaiken maailman nippelitietojakin, mitkä eivät varmaan monia kiinnosta, mutta minulle tämä oli oikein kiva parin päivän tuokio.

– V. Vahtera

spot_img