TIMO KALEVI FORSS:Leevi And The Leavings – Hittitehtaan Tarina (Like, 2022)

Aiheeseen liittyvää

Sähköistynyt K3-yhtye herää ja julkaisee digisinkun

Rock- ja heavypiireissä pitkään vaikuttaneen laulaja-biisintekijä Kari Pikkujämsän kipparoimaK3-yhtye...

Runouden taikaa Kulttuurikeskus PiiPoon Runo-olohuoneessa

Kulttuurikeskus PiiPoossa juhlitaan Kirsi Kunnaksen juhlavuotta interaktiivisella Runo-olohuone-näyttelyllä.

Emotion visa: PMMP vs Maustetytöt

Tänään kisailussa on Emotion visan historian ensimmäinen kaksintaistelu. Testaa...

Opi saksofonin saloja – Arto Moisalan uusi opas puupuhaltimille

Arto Moisalan opas saksofonin soiton opetteluun on julkaistu – teos tarjoaa opit niin aloittelijoille kuin konkareillekin.

KUTSU medialle: Kokeilevaa konkretismia ja Monika Sosnowskaa EMMAssa

EMMA esittelee Kokeileva konkretismi -kokoelmanäyttelyn, jossa konkretismi herää eloon yli viidenkymmenen taiteilijan teoksissa.

Jaa somessa

”Leevi oli sellainen yhtye, jota ei kakarana hurjana punkkarina voinut kuunnella, tai ainakaan sellaista ei voinut myöntää”

Miehen Gösta SundqvistLeevi And The Leavingsin Dynamo-kirjasta on 5 vuotta. Osin tässä käsitellään samoja asioita, ja on tullut parit muutkin Leevi-Gösta-kirjat luettua, mutta se ei haittaa tippaakaan.

Muistan myös etenkin musamaailmasta ja muutenkin paljon asioita, joita suurinta osaa ei edes tarvitsisi, mutta monesti on silti hauskaa lukea esim. vanhoja Soundeja tai vaikkapa 50. kertaa vanhat Asterixit.

Hittitehtaan tarvina -arvostelu

Ja vaikka ”hieman” eri asia onkin, tämän yhtyeen tuotanto on aika tuttua ja osaan monet biisit ulkoa, mutta silti niiden pariin on kiva silloin tällöin palata.

Leevi oli sellainen yhtye, jota ei kakarana hurjana punkkarina voinut kuunnella, tai ainakaan sellaista ei voinut myöntää. Noin 14-vuotiaana rupesi tajuamaan, että hei voinhan kuunnella muutakin musaa mistä tykkään, eikös se ole punkin tarkoitus. Silloin aloin kuunnella tarkemmin Göstan tekstejä ja etenkin myöhemmin kävi selväksi, että ne ovat enemmän punkkia kuin monella punkbändillä.

Kestosuosikiksi minulle tuli erityisesti RinTinTin (se nyt ei tod. ole punkkia!), jota halusin eräällä baaritiskillä kuulla aina, vaikka myyjä ihmetteli syytä, kun rupean kuitenkin aina itkemään. Totesin, että just siksi.

Bändillä on niin paljon hyviä biisejä, että mitäs niistä sen enempää minun jauhamana. Tässä kirjassa vain kerrotaan levyistä kaiken maailman nippelitietojakin, mitkä eivät varmaan monia kiinnosta, mutta minulle tämä oli oikein kiva parin päivän tuokio.

– V. Vahtera

spot_img