Juuri kun olin saanut kirjoiteltua Tuomas Myllylän Pakanat-sarjakuvajärkäleestä, pöydälleni ilmaantui Zum Teufelin julkaisema 424 sivua pitkä kokoelma Petri Hiltusen Praedor-sarjakuvia lisukkeineen. Kyseessä on siis kokoelma Jaconian fantasiamaailmaan sijoittuvista seikkailuista, joissa pääosassa ovat aarteita hamuavat Praedorit lähinnä rikkauksien ja mysteerien perässä.
Vuosi on 916 ja nuori Ari Halikko joutuu elämänsä kovimpaan paikkaan, kun kahden suvun välinen riita eskaloituu. Tämän seurauksena Hyypiät murhaavat hänen perheensä ja talokin poltetaan. Ari on lähellä päästä hengestään myös, mutta Olaf Idänmatkaaja haluaa pojan itselleen palkkiona avustaan tuhotöissä.
Euroviisut ovat olleet itselleni aina melko omituinen kansainvälinen juhla, jossa Suomi saa noll puääng. Toisaalta jääkiekkoa seuraavana ihmisenä jokavuotiset keväällä olevat MM-kisat ovat myös omanlaistaan fiestaa. Eli tavallaan näitä kahta asiaa voi sinänsä rinnastaa ja ehkä sitä kautta jopa voin ymmärtää itselleni vieraita juttuja?
Näinä aurinkoisina kevät/kesäpäivinä toki pitää vetää mieliala mahdollisimman matalaksi, joten kaivoin esiin vuonna 2003 julkaistun albumin, jonka kutsumanimi on Battlefields.
Benjamin Stevensonin Jokainen perheestäni on tappanut jonkun on täynnä mustaa huumoria ja yllättäviä käänteitä. Kirja tarjoaa uniikin kertojaratkaisun ja vangitsevia hahmoja.
Gruthin uusin drone-albumi on jaettu napakasti kahteen osioon Act I: Unwanted Effects ja Act II: The Night of the Iguana. Äänikollaasit ovat artistille tuttuun tapaan n. 22 minuuttisia sinemaattisia epookkeja. Levyn julkaisijana toimii sisilialainen levymerkki Temporize.
