Musiikkitoimittaja
Vesa kirjoittaa zineen musiikkiaiheisia tekstejä, joiden kohde vaihtelee kokonaisvaltaisista bändikatsauksista ajankohtaisiin musiikkikenttää koskettaviin kolumneihin.
vesa@emotionzine.fi
The Someloves ei oikeastaan ollut bändi, vaan lähinnä Stemsin johtomiehen Dom Marianin ja entisen Lime Spiders -kitaristin Darryl Matherin popprojekti, joka teki vuosien 1985-1990 välillä muutaman singlen lisäksi tämän LP:n. Tämä tietty Australiasta tullut, öh, bändi koukutti kyllä minun lisäkseni täällä Suomessakin monet muutkin.
Tekijä itse kertoo elämästään ja teoistaan sujuvasti ja kaiken lisäksi olen aina pitänyt SE-yhtyeestä ja se on ainakin kerran tullut nähtyäkin, Salon torilla kesällä 1984. Lisäksi kirjassa on joitakin tuttujakin, SE oli nimittäin pariinkin otteeseen puoliksi salolainen yhtye. Tästä varmaan käy jo ilmikin, että itseäni kiinnostavat kirjassa eniten SE- ja Seitsemäs maailma -yhtyeiden seikkailut. Kyllä näin on, mutta eipä se muukaan tylsäksi käy kerronnan ansiosta.
Karu Sellista muistan, että tekivät yhden singlen vuonna -87. Pääpukari Pulsan muistan myös Jalla Jalla -yhteyksistä, siis ollut tekemässä yhtyeelle muutamia biisejä ja Lapin Kullat -yhtyeestä, jolta ilmestyi LP:kin. Niin eli Rovaniemeltä ollaan.
Lincoln on noin sadantuhannen asukkaan kaupunki Keski-Englannissa. Siellä The Cigarettes -niminen trio aloitteli vuonna 1978 vaikuttajinaan tietenkin Pistols ja muut tuon ajan sankarit. Kokoonpanoksi muodostui Stephen Taylor: basso & laulu, Rob Smith: kitara, laulu & piano ja Adam Palmer: rummut. Paikallinen lyhytikäinen levy-yhtiö Company Records kiinnostui bändistä ja tuloksena oli v. 1979 kolmen biisin EP They're Back Again, Here They Come, jonka nimibiisi kuulemma kertoo National Frontista ja muista oikeistoryhmistä, jotka olivat vahvoina punkin aikana.
uten nimikin kertoo, tämä on uusintaäänitys bändin 80-luvun parhaasta LP:stä. Tosin silloin ei kilpakumppaneista oikeastaan mihinkään ollutkaan; eka LP ilmestyi 1979 (se on toki hyvä) ja tämän jälkeiset 80-luvun LP:t olivat kerta kerran jälkeen huonompia, kunnes vuoden 1989 Underwraps-LP:n jälkeen yhtye jäi pienelle tauolle ja palasi 1993 loistavalla LP:llä The Alternative ja sen jälkeen ei olla huonoja levyjä tehtykään. Tämä johtuu varmaan siitä, että yhtyeessä on tällä levyllä, kuten suurimmalla osalla tuosta Alternativesta eteenpäin, mukana kitaristi Nic Austin, jolla on taito tehdä tarttuvia punkralleja.
Näin tämän bändin pari vuotta sitten Suomenlinnassa (oli muuten kallis baari). Kaikki soittavat/soittivat myös Blueinthefacessa ja basisti Kimmo on No Ei!n laulaja. Tässähän on biisejä pitkältä aikaväliltä (2022-25) ja tiedotteen mukaan kaikki yhtä lukuunottamatta ovat jo diginä julkaistukin.