Musiikkitoimittaja
Vesa kirjoittaa zineen musiikkiaiheisia tekstejä, joiden kohde vaihtelee kokonaisvaltaisista bändikatsauksista ajankohtaisiin musiikkikenttää koskettaviin kolumneihin.
vesa@emotionzine.fi
Lincoln on noin sadantuhannen asukkaan kaupunki Keski-Englannissa. Siellä The Cigarettes -niminen trio aloitteli vuonna 1978 vaikuttajinaan tietenkin Pistols ja muut tuon ajan sankarit. Kokoonpanoksi muodostui Stephen Taylor: basso & laulu, Rob Smith: kitara, laulu & piano ja Adam Palmer: rummut. Paikallinen lyhytikäinen levy-yhtiö Company Records kiinnostui bändistä ja tuloksena oli v. 1979 kolmen biisin EP They're Back Again, Here They Come, jonka nimibiisi kuulemma kertoo National Frontista ja muista oikeistoryhmistä, jotka olivat vahvoina punkin aikana.
uten nimikin kertoo, tämä on uusintaäänitys bändin 80-luvun parhaasta LP:stä. Tosin silloin ei kilpakumppaneista oikeastaan mihinkään ollutkaan; eka LP ilmestyi 1979 (se on toki hyvä) ja tämän jälkeiset 80-luvun LP:t olivat kerta kerran jälkeen huonompia, kunnes vuoden 1989 Underwraps-LP:n jälkeen yhtye jäi pienelle tauolle ja palasi 1993 loistavalla LP:llä The Alternative ja sen jälkeen ei olla huonoja levyjä tehtykään. Tämä johtuu varmaan siitä, että yhtyeessä on tällä levyllä, kuten suurimmalla osalla tuosta Alternativesta eteenpäin, mukana kitaristi Nic Austin, jolla on taito tehdä tarttuvia punkralleja.
Arvostelin taannoin tuon ekan digisinkun Satu ja jopa kehuin sitä. No eipä se tämän muun materiaalin joukossa pahalta kuulosta vieläkään. Bändissä on kaksi alkuperäisjäsentä, Adi ja Stressi ja kolmas melkein alkuperäinen, Räpylä, joten odotin jotain edes vähän räväkämpää.
Tämä levy on julkaistu USAssa jo viime vuonna, mutta eipä tätä varmaan Suomessa ole kauheasti noteerattu. Kyseessä on siis brittibändi The Stiffs, josta olen jutunkin sivuille kirjoittanut ajat sitten. Tässä on nyt yhtyeen kaikki singlet mainitulta ajalta. LP:tä kun ei näitä kokoelmia ja yhtä liveä lukuun ottamatta ole koskaan ilmestynytkään.
Sit puhutaan ihan Suomen ainakin 90-luvun ehkä parhaasta levystä. Rovaniemeläinen Jallax2 oli tullut tutuksi radiosta jo -87 omakustannesinkullaan City Song. Se oli meikälle vuoden pikkulevy yhdessä Fucking Worldin Human Rights -ep:n kanssa.
Kadotetut kuulostaa omissa korvissa oikeastaan paremmalta kuin koskaan aiemmin. Ihan ekasta sinkusta asti sitä on tullut seurattua ja kuuluu varmaan niihin bändeihin, joita on tullut eniten nähtyä. Yhtyehän oli joka rauhantilaisuudessa ja punkkeikoillakin paljon, vaikka tyyli muuttui jo ennen ensisingleä (1981) sävellyksellisesti ja soitannollisesti vähän muuhun suuntaan.
Pietu Arvolan edellinen albumi Meidän täytyy valvoa ettemme nukkuisi, sillä maailma on liukas teki ison jäljen sydämeeni. Uusi levy jatkaa tutkimuksia modulaarisen ambientin ulottuvuuksissa.
