Musiikkitoimittaja
Vesa kirjoittaa zineen musiikkiaiheisia tekstejä, joiden kohde vaihtelee kokonaisvaltaisista bändikatsauksista ajankohtaisiin musiikkikenttää koskettaviin kolumneihin.
vesa@emotionzine.fi
Eka single helmikuussa ilmestyvältä pitkäsoitolta Kotka lentää perjantaina. Oikeastaan ekaa uutta SS:ää sitten vuoden 1979, koska viime EP, vaikkakin äänitettiin 2016, oli koottu 70-luvulla tehdyistä biiseistä.
Englantilainen (Lontoosta tarkemmin) Lurkers on yksi niistä ensimmäisen polven punkbändeistä, jotka eivät koskaan saavuttaneet sellaista suosiota, kuin esim.Pistols, Clash tai Damned, mutta oli aika suosittu hieman pienemmissä ympyröissä.
Pohjois-Irlannin SLF aloitti raivokkaana punkbändinä (en tässä puutu heidän coveraikaansa). Ensimmänen LP Inflammable Material on todella nimensä mukainen raivokas, mutta melodinen punkklassikko ja oli ensimmäinen indie-levy, joka nousi Englannin TOP kahteenkymppiin.
Ilmestyihän tämäkin lopulta. Kauan on odotettu, kun tästä oli puhetta jo ajat sitten. Aktiiviaikanaan tämä turkulainen bändi levytti siis vain 3 biisiä, ne ovatkin sitten taas niin hyviä, että on harmittanut, kun niitä ei ilmestynyt enempää.
Englantilainen okkultisti ja kirjailija Kenneth Grant (1924–2011) tunnetaan parhaiten alun perin Aleister Crowleyn Ordo Templi Orientiksesta erkaantuneen nk. Tyfonisen O.T.O.:n perustajana. Poiketen Crowleyn fallosentrisestä magiasta, Grantin luotsaama ”tyfoninen traditio” nosti jalustalle feminiinisen luomisvoiman ja ammensi theleman ohella opetuksiaan mm. tantrasta, Advaita Vedānta -filosofiasta ja taiteilija-okkultisti Austin Osman Sparen teorioista. Vaikkakin Grantin merkittävin perintö länsimaiselle esoterialle on eittämättä hänen massiivinen yhdeksänosainen kirjasarjansa ”Tyfoniset trilogiat”, hän jätti painavan jäljen myös britannialaiseen okkulttiseen fiktioon ja weird-kirjallisuuteen. Valoa vasten on kirjailijalta ensimmäinen suomeksi käännetty teos.
Tämähän kuulostaa hyvältä. En muistaakseni niin kauheasti ole innostunut aiemmista kuulemistani soolobiiseistä. Nyt tuli kuunneltua uudelleen muutama aiemmin ilmestynyt juttu. Eivät ne kylläkään ole tämän vertaisia. Kuulostavat tämän rinnalla aika keskitien tavaralta. Tämä biisi sitten kuulostaa vanhalta kunnon punkpopilta (paino kuitenkin jälkimmäisellä sanalla).
